Siirry pääsisältöön

Rakenneultra (kuva!)


Käytiin torstaina rakenneultrassa. Meille sattu kyllä todella mukava lääkäritäti, joka selitti tosi tarkasti, missä mikin elin ja esimerkiks sydämen eri osat sijaitsee. Eihän me miehen kanssa juurikaan ymmärretty muuta, kun että Kirpulla on kaikki kunnossa. Mun sairauden takia rakenneultra oli tavallista tarkempi ja esimerkiks selkäranka syynättiin läpi. Kirppu ei oikeen tykänny, että sitä heräteltiin aikasiin aamusta (kasin jälkeen) ja siksipä hänestä ei saatukaan yhtään tarkkaa kuvaa. Koko ajan piti liikkua ja heilua, heilutella kättä ym. Olihan se hienonnäköistä katteltavaa.

Yllätyksenä tuli sen sijaan se, että mulle kuuluu, etenkin mun lääkityksen takia, vielä ainakin kaks uutta ultraa tuolla keskusneuvolassa. Lääkäri sen meille kertoi ja ihmetteli, ettei mun hoitava taho oo sitä meille kertonu. Mulle sanottiin viimeks, kun lääkäri soitti lääkeainepitosuuksista, että kaikki menee ihan niin kun muillakin odottavilla äideillä eikä oo mitään erillisiä käyntejä enää äitipolilla. Mutta kas kummaa, sielläkin on yksi käynti edessä päin. Hyvähän se on, että seurataan tarkasti, mutta outoo, ettei tieto ilmeisesti kulje, niinkun sen pitäis. Neuvolasta en edes odota saavani noita tietoja, koska niillä ei kuitenkaan oo samaa tietotaitoo kun sairaalassa pitäs olla.

Seuraava ultrakäynti on siis jo tammikuussa, aika tulee myöhemmin postissa kotiin. Olikohan se joskus viikolla 26 tai jotain sinne päin. Eipähän tartte valittaa, että ultria on liian vähän. J Ilmeisesti myöskin sama ylilääkäri on joka kerta ultraamassa, koska hänellä on tarpeellista tietoa nähtävästi eniten ja hän on myös päivittäin yhteydessä sairaalan kanssa.


kirppu rv 20+4



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä m...

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jäl...

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiske...