Siirry pääsisältöön

Hankintoja II




Tein tossa inventaariota Kirppuselle ostetuista ja hankituista vaatteista. Niitä on paaaaljon. Joitakin ollaan ostettu uutena,mutta valtaosa ollaan löydetty eri kirppiksiltä tai saatu kavereilta lähes ilmaseks.  Oon kuvannu kaikki Kirppuselle tulevat vaatteet ja myös kirjannu ylös, miten paljon meillä on kutakin vaatetta ja kokoa. Pienimpiä vaatteita ei ainakaan tarvita enää yhtään. Harmi vaan, kun noita lastenvaatekirppiksiä on mukava kierrellä ja tehä kaikenlaisia ihania löytöjä, jotka ois ihan pakko saada.

Ostettavaakin vielä riittää. Kirppusella ei oo sänkyä eikä hoitopöytää, sillä tällä hetkellä kumpikaan niistä ei mahu vielä meiän makkariin. Kunhan saadaan tavarat vihdoinkin muuton jälkeen paikoilleen, päästään ostelemaan noita isompiakin juttuja, kun niille on sitten suoraan jo omat paikkansakin. Ja tietenkin puuttuu vielä paljon pieniä ja olennaisia asioita, kuten tutteja, tuttipulloo ym.

Ollaan ny päätymässä ainakin kokeilemaan kestovaippoja, joten niitä pitäs kans hommailla jostakin. Kirppiksillä niitä on ainakin ollu yllin kyllin, mutta vielä on jätetty ne kiltisti hyllyyn. Äitiyspakkauksessahan tulee mukana kaks kestovaippaa, mutta ei ne nyt vielä riitä mihinkään.  Onneks tässä on vielä aikaa.  J

Ai niin, ostettiinhan me myöskin turvakaukalo, Brio Primo käytettynä, kun löytyi hyvä. Ollaan myöskin pohdittu, mitä kaikkee on järkevää ostaa ja mitä voi jättää suosiolla ostamatta. Kaikkee kun ei kuitenkaan tartte, koskaan. Loppujen lopuks pieni vauva pärjää aika vähällä, koska ei hän ymmärrä kaikenlaisten lelujen tai muiden härpäkkeiden perään. Onneks.

Tässä vielä kuvia joistakin hankinnoista. En osaa valitettavasti tehä niistä mitään hienoja kollaaseja ym.

Niinkun kuvista näkyy, meillä suositaan neutraaleja värejä eikä edelleenkään tiedetä, kumpi masussa itepäisesti istuu, tyttö vai poika.
Bodyja
varsinkin noi haalarit on niiin söpöt



pienet housut ja potkarit
puolipotkareita
potkareita
pieniä collegehousuja
bodyja

 

bodyja
tämä on itsetehty paita joskus yläkoulussa

Kommentit

  1. Nyt vasta huomasin, että toi yks paita on sun ITSE tekemä. Eli ei mitään ongelmia vaippojen kanssa. :)

    VastaaPoista
  2. Noista kestovaipoista tuli mieleen, että moni kestovaippailijakin käyttää ihan alkuajan kertisvaippoja, koska sitä tavaraa tulee ihan pieneltä vauvalta tosi usein! Niitä ei varmaan kannata ihan hirveetä määrää varastoidakaan, koska malleja on tosi paljon erilaisia, eikä kaikki sovi kaikille vauvoille. Jostain niitä saa kuulemma vuokratakin, että löytää ne omalle vauvalle parhaiten istuvat.

    Tuttipullojakaan ei kannata hirveetä määrää hankkia, koska jos imetys lähtee hyvin sujumaan, niin pärjää ihan parilla. Meillä taitaa olla kaks pulloa tuola kaapissa. :)

    Ja leluilla me ei tehty yhtään mitään ennen kuin lähempänä puolen vuoden ikää. Niillä äitiyspakkauksen ensileluilla ja kirjalla pääsee pitkälle. Syöttötuolikin kannattaa hommata vasta puolen vuoden iässä, kun ei vauvaa sitä ennen saa edes siinä istuttaa.

    Harsoliinoja kannattaa hankkia pulautusten varalle. Ja vaipparoskis :) Ja mitä kaikkia näitä nyt :D Mutta vähällähän sitä loppujen lopuksi pärjää.

    VastaaPoista
  3. Tämän viestin piti olla ennen edellistä kommenttia. :)

    Hyvä, kun päätitte kestovaippailla. Hankit jostain ompelukoneen ja teet ite. Ei kuulemma oo kovin vaikeeta ompelutaidottomillekaan. [:)] Tai innostat äipän tekemään.

    VastaaPoista
  4. Oijoi, tuo viimeinen paita näyttää niin tutulle, että oli ihan pakko sitä vaan kommentoida. ;)

    Ei tosiaan kannata kaikkea kamalasti hamstrata - ehtii sitä sitten vauvan synnyttyäkin, kun oikeesti huomaa, mitä tarvii ja mitä ei. Meillä hyödyllisiä heti alkuun on olleet just nuo harsot, liivinsuojat ja joku rasva (Bepanthen, Lansinoh tms.), mitä voi pistää rinnanpäihin. Vaipparoskista ei olla ikinä tarvittu mihinkään (vaikka ollaan kertiksiäkin kestoilun ohessa käytetty), taitaa olla makuasia. :)

    Kestoista, mulla on pino niitä äitiyspakkauksen vaippoja ja ainakin yksi kuori vielä. Ne on kaikki enemmän tai vähemmän tahraisia, meinasin viedä ne kirppikselle jollain 20 sentin kappalehinnalla. Muutama Muumi-vaippa jää kohta pieneksi ja villahousuja varmaan myös. Jos haluat, voin pistää ne sulle jemmaan! Ja vaippojen ompelukaan ei tosiaan oo vaikeeta. :)

    VastaaPoista
  5. Hanne: En luottas mun ompelutaitoihin niin paljoo, että rupeisin itte ompeleen. Pitänee siis kysyä äitiltä tai anopilta, josko ne haluis tehä. :)

    Suski: Juu, niin oon kuullu, et ihan aluks ei kestoilu oikeen juuri tuon takia. Kiitti myös muista hyödyllisistä vinkeistä.

    Heidi: Arvasin, että sää ainakin tunnistat paidan ;) Hei, laita jemmaan, pitänee pyytää vaikka äitiä tai jotakuta muuta toimittamaan ne sit meille. Jos teillä ei sit satu oleen asiaa tänne päin Suomee.
    Sama vielä sulle, mut tuntien, tiiät, et mun ompelutaidot on aika huonot. JOku muu vois tehä sen mun puolesta ja mä toimin vaan maksajana. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses