Siirry pääsisältöön

Tunnustuksia

Tunnustuksia.



Kiitos Eskapismi, mun eka tunnustus. Mun blogilla on siis ees muutama lukija, vaikka tiiän heitä kyllä olevan oikeeasti enemmänki. Anonyymit ilmottautukoon. :)  

1) Kiitä tunnustuksen lähettänyttä bloggaria.

2) Jaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggarille.

Luen todella montaa blogia, joten ei helppo tehtävä, mutta tällä kertaa päädyin seuraaviin. Skribentti, Spatz, Lisa love, Noviisiopettaja, Liisa, mallamoija, Salamatkustaja ja Valeäiti. Jokainen blogi on hieman erilainen, mutta kaikkia luen mielelläni ja innolla odottelen uusia päivityksiä. Suosittelen tutustumaan! 

3) Ilmoita heille haastavasi heidät mukaan. 
Luulen, että lähes kaikki mun haastamista on jo saanu tän tunnustuksen, mutta silti halusin listata just noi blogit. 

4) Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

- Minulla on ollut vain kaksi seurustelukumppania, ex-avomies 2002-2007 ja nykyinen rakas aviomieheni vuodesta 2008. 

- Jos mä haluan saada jotain, mä haluun sen just nyt, enkä vasta vähän myöhemmin. Lähimmillä on siis mussa kestämistä.

- en jaksa meikata, lakata kynsiä tai ees kammata hiuksia, jos ei oo pakko lähtee jonnekin. Päivävaatteet sentään vaihan päälle ja laitan hiukset ponnarille. 

- En edelleenkään herää kovin mielelläni yöllä, kun poika haluaa ruokaa, mutta tositilanteen edessä sitä kummasti jaksaa. Oon edelleen erittäin aamuntorkku ja illanvirkku. Valitettavasti myös poikamme on perinyt samat asiat molemmilta vanhemmiltaan. 

- Mä teen kaikki asiat yleensä viime tipassa. Kaikenlaisia esseitä ja muita kirjallisia töitä, kuten useena vuonna myös joulukortit, on tullu tehtyä palautusta tai lähetystä edeltävänä yönä valmiiks. Tähän mennessä oon myös ennättäny saada kaiken ajoissa valmiiks. Ei oo mikään hyvä tapa, mutta mä oon kokenu sen toimivaks omalla kohalla. 

- Mä oon joissakin asioissa hyvinkin tarkka ja sit taas just mun ulkonäön suhteen en niinkään. Esimerkiks pyykit pitää asettaa narulle oikein päin käännettynä ja esimerkiks kestovaippojen osat tietyssä järjestyksessä. Samoin, jos mä alan siivota, se pitää tehä viimesen päälle. Mun tuntevat ei kyllä välttämättä usko tota. 

- Oon varsin tapaturma-altis ihminen. Oon esimerkiks murtanu varpaani Kanariansaarilla asfaltin läpi kasvaneeseen puunjuureen ja toisen kerran saman varpaan juostessani antamaan tuolia eräällä leirillä, kun en huomannu pientä porrasta. Paras murtuma on mun mielestä kuitenkin mein edellisessä muutossa, kun mursin varpaani kompastuessani tyhjän asunnon ainoaan piuhaan, eli stereoitten johtoon. Jep, sattu aika paljon. Tämän tästä kolauttelen päätäni, polviani tai käsiäni mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.  

Kommentit

  1. En oo vieläkään kerennyt ottaa haastetta vastaan mutta ylhäällä on että jossain vaiheessa.

    Mulla on muuten niin tasan sama tuo että kaikki tehdään viime tipassa vasta.. :D Hehe.

    VastaaPoista
  2. Eipä kiirettä. Sit kun ehit. Viime tippa on parhain motivaattori.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses