Siirry pääsisältöön

Murunen 9 kuukautta 9.1.13



Yheksän kuukautta takaperin meille oli kuus ja puol tuntia sitten syntynyt ihana pieni poika. Nyt reipas pieni mies täyttää jo yheksän kuukautta. Aika menee ihan liitämällä! Seuraava neuvola on vasta vuoden iässä, joten mittoja ei oo antaa. Oliver syö hyvin, mutta nukkuu huonosti. Tällä hetkellä yöunille mennään aikasintaan puolilta öin. Viime yönä meni kolmeen. Unirytmit siis heittää häränpyllyä. Juttua tulee jo kovasti ja liikkuminen tapahtuu edelleen pyörimällä ja kierimällä eikä varmaan mee kauaa, kun lähtee konttaamaan. Kehitystä siis tapahtuu tällä hetkellä ja paljon. Ihanaa sitä on kyllä seurata, sais vain noi yöunet kuntoon, ni äiti ja isikin jaksas paremmin. Rakas se on kuitenkin. ♥

Sormiruokailua ollaan nyt harjoteltu vajaa kuukausi. Tällä hetkellä se tapahtuu vaan iltapuuron yhteydessä, mutta tarkotus olis antaa syödä itse myös päivä- ja iltaruoan aikaan. Se on vaan niin sottasta puuhaa. Murunen osaa ottaa jo hienosti sormin pienen porkkanan- tai appelsiinin palasen ja laittaa sen itse suuhun asti. Ainahan niin ei tapahdu, vaan pala tipahtaa syliin, vaipan sisään tai lattialle. Poika on ihan haltioissaan, kun saa luvan kanssa sotkee ja syödä itse. Kylvystä on siis tullu jokailtanen rituaali, sen verran puurossa poika on sen syönnin jälkeen. 

Kylpy on myös asia, mistä poika nauttii. Muistan, kun poikaa kylvetettiin ekaa kertaa, tuloksena oli kaamee huuto. Siitä sit pikku hiljaa poika alko tottua veteen ja nyt alkaa hihkua jo sillon, kun vannaan laitetaan vettä. Murunen ei vielä istu kunnolla itse, mutta saa kuitenkin istua kylvyn ajan ja siitähän avautuu aivan uudet maisemat, lempipuuhaa on seurata, kun vesi lorisee viemäriin tai kun isi täyttää kylpyankan ja roiskauttaa vedet pojan päälle. Samoin on hauska kattella, kun pyykit pyörii koneessa. Se on pojalle, kun telkkari. :)





Tänään oltiin koko perhe keinumassa ja laskemassa mäkeä tossa meiän takapihalla. Poika ei oikeen tienny, miten suhtautua mäen laskuun, koska aiemmin laski mäkeä joulun aikaan pulkan kanssa ja nyt liukumäessä. Yleensä noi keinut on ihan märät ja viimeks vesi oli tullu läpi puvusta, joten onneks tuli ostettua kunnon kurahousut kirppikseltä ja poika sai hienot pöksyt haalarin päälle ja puku säily kuivana. 

Tänään alko myös muskari. Meillä vaihtu paikka, koska aiemmin keskellä päivää ollut ei enää sopinut aikatauluihin, koska mä menin takas työelämään. Muskarintäti oli mukava, vaikka kaikki käytännöt oli ihan erilaiset kun syksyn muskarissa. Poika nautti ja hihku, kun sai kuulla musiikkia ja etenkin koiralaulut oli kivoja. Murunen tunnistaa hyvin koiran äänen ja rakastaa koiria ja myös kissoja. Kovin vikkelästi pienet sormet ottaa kissaa karvoista kiinni, joten aina pitää olla vieressä, kun poika on kissojen lähellä. 

Poika myös ehtii joka paikkaan ja pitäs olla silmät selässäki. Vielä ei onneks pääse portaisiin, vaikka meillä pidetään yläkerran porttia jo kiinni, kun Murunen on portaiden lähettyvillä. Hyvin nopeesti toi on tekemässä kaikkee kiellettyä, tottakai erilaiset johdot kiinnostaa kovasti (itkuhälyttimen laturi, puhelinlaturi, tietokone ym.) ja on tylsää, kun äiti ja isi kieltää kaiken kivan. Onneks vielä selvitään vaan antamalla pojalle "sallittu"lelu ja leikit jatkuu. 

Poika juttelee kovasti leluille, kissoille ja myös meille, mutta valitettavasti ei ymmärretä, mitä se sanoo.  Juttelua tulee koko ajan enemmän ja erilaista, selkeitä sanoja ei oo vielä huomattu. Mutta nekin sit ajallaan. Eipä oo noita erilaisia käyriä tullu tuijoteltua tai muitakaan keskimääräsiä aikoja. Meiän poika tekee ne sit, kun haluaa. 

 Ai nii, saihan Murunen jo ekan hampaanki, joka tuli suht kivuttomasti. Nyt on seuraavat tulossa ja ne on aiheuttanu itkusia iltoja. 





Kommentit

  1. Kivoja kuulumisia! Nähdään ma! T. Ansku

    VastaaPoista
  2. Jee hyvä jos uusi muskari on jees ja poitsu tykkää. Meilläkin alkoi samassa vanhassa paikassa taas muskari ja vauvat olivat riemuissaan. Nyt siellä tuntui kaikki istuvan itse ja eivät meinanneet pysyä paikoillaankaan. Voi sitä riemua kun laulettiin.. Kyllä muskari on hieno asia. :)

    me muuten alotettiin about viikko sitten unikoulu ja nyt se jo puree! SAin nukkua ekaa kertaa kokonaisen yön 23-6.45. Uskomatonta mikä tunne. Tsemppiä teillekkin yihin. Toivottavasti hän alkaa nukahtamaan helpommin pian.

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti uniin tulee pian helpotusta ja saatte rytmiä vähän käännettyä!

    Sulle on haaste blogissani! ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses