Jälkiä elämästäni

Oon asunu pienessä kaupungissa omakotitalossa siihen asti, kun muutin pois kotoa. Kerrostalossa asuttiin reilu vuosi ennen muuttoa omakotitaloon. Kun muutin Tampereelle, asuin kerrostalossa 2012 tammikuuhun asti. Sillon muutettiin tähän rivariin ja ollaan tykätty. Miks päätin kirjotella tästä aiheesta? Käveltiin Murusen kanssa paljain varpain (Murunen työnsi taaperokärryä) pitkin meiän pihapiiriä ja käytiin samalla maistelemassa vattuja ja oispa matkan varrella ollu viinimarjojaki vähän kauempana polusta. Ollaan kaupungissa, mutta kuitenkin lähellä luontoa. Tuli niin oma rakas kotitalo ja sen iso piha mieleen. Siellä meillä oli monta omenapuuta, karviais- ja viinimarjapensaita ja tottakai vattuja. Oli ne vaan hyviä, kun sai itte käyä puskista hakemassa. Muutama maijallinen on tullu kerättyä puna-, valko- ja mustaviinimarjoja mehua varten. Erityisesti oon niin ilonen siitä, että meiän pihapiirissä pystyy hyvin käveleen paljain varpain eikä tartte pelätä ast...

Hiljaiselon syy on ollu gradun viimeistely. Siihen on menny yllättävän paljon aikaa, sillä mulla oli kaikki muu tiivistelmää ja kansilehtee vaille valmiina jo pari viikkoo sit. Mua ei oikeen nappaa tollanen näpertely, mitä toi pilkun viilaaminen vaatii. Ja sit vielä se, kun ei meinannu mistään löytyä ohjeita siitä, miten tekee tekstistä vaatimusten mukasen. Herra Google on onneks auttanu meitä (mies on joutunu tekeen aika lailla kans hommia mun työn eteen ja siitä kiitos) ja neuvojakin on löydetty. Oli muuten varsin ärsyttävää muokata kaikki sivunumeroiden välissä olevat viivat oikeenkokosiks ja samoin kirjojen ja lukujen otsikoissa olevat väliviivat oikeenlaisiks. Nyt se homma alkaa olla kuitenki valmis. Paitsi sivunumerot. Niidenki muokkaamisessa ja saamisessa alkamaan tietyltä sivulta vei multa hermot ihan täysin. Onneks mies autto ja saa myös auttaa edelleen hienosäädön kanssa. Ettin netistä meiän laitokselle tehtyjä graduja ja huomasin, että on aika kirjavaa kansilehden, tiivist...

Aattelin nyt kirjotella jotain meiän pojan kuulumisia kuvien kera. Murunen täytti siis 1 vuotta huhtikuun alussa ja on kohta 1v ja 3 kk. Vuoden rajapyykin jälkeen on ehtiny tapahtua kehityksen kannalta paljon. Murunen ei vielä kävele, mutta tän viikon aikana on innostunu vasta kunnolla taaperokärrystä ja liikkuukin sen kanssa sekä sisällä että ulkona. Sisällä käy ihan itte hakeen sen. Ei kävelemään lähtämisessäkään ei pitäs enää mennä kauaa. Tosin Murunen on edistyny kaikissa taidoissa keskiarvoo hitaammin. Murunen esimerkiks lähti konttaamaan vasta vähän ennen vuoden ikää. Portaita poika kiipee jo sujuvasti ylöspäin, alaspäin on vielä vähän reenattava, mutta osaa kuitenki laskeutua jalat edellä. Sohvalle poika nousi ite kuukaus sitten ja nyt sitä tehään sit jatkuvasti, joten silmät saa olla selässäki. Ilman tukea Murunen nousi seisomaan juhannuksen jälkeen eli ei oo vielä kauaa osannu itte seistä. Murusen syöminen on vaihtelevaa, välillä ruoka maistuu mainiosti, välillä t...

Yleisesti ajatellaan, että äidin tulisi olla lapsen kanssa kotona mahdollisimman pitkään. Entä jos se ei vaan tunnu oikealta ratkaisulta oman mielenterveyden ja lapsenkaan kannalta? Syyllistämiseltä ei voi välttyä, vaikka tän asian tulisi olla jokaisen oma valinta. Niin vain me äidit jaksetaan syyllistää toisia äitejä heidän valinnoistaan. Mun mielestä mä oon kuitenkin parempi äiti Muruselle ja jaksan itekin paremmin, kun saan olla päivät töissä. Se on tosiasia. Mä niin nautin, kun sain olla koko kevään töissä ja mies oli pojan kanssa kotona. Onneks mies oli suostuvainen työnjakoon ja oikeastaan myös itte sitä ehotti mulle. Hän oli kuitenki nähny ja kuullu mun  mielipiteen kotonaolosta ja sen vaikutuksista mun hyvinvointiin. Mä olin pojan kanssa kotona, mutta koko ajan teki mieli olla töissä. Ajatukset ei valitettavasti ollu täysin oman lapsen kanssa, vaikka se tuntuukin kamalalta asialta. Tottakai mä vietin aikaa pojan kanssa, leikin ja viihdytin poikaa joka päivä, vaihdoin vaip...