Aattelin nyt kirjotella jotain meiän pojan kuulumisia kuvien kera. Murunen täytti siis 1 vuotta huhtikuun alussa ja on kohta 1v ja 3 kk. Vuoden rajapyykin jälkeen on ehtiny tapahtua kehityksen kannalta paljon.
Murunen ei vielä kävele, mutta tän viikon aikana on innostunu vasta kunnolla taaperokärrystä ja liikkuukin sen kanssa sekä sisällä että ulkona. Sisällä käy ihan itte hakeen sen. Ei kävelemään lähtämisessäkään ei pitäs enää mennä kauaa. Tosin Murunen on edistyny kaikissa taidoissa keskiarvoo hitaammin. Murunen esimerkiks lähti konttaamaan vasta vähän ennen vuoden ikää. Portaita poika kiipee jo sujuvasti ylöspäin, alaspäin on vielä vähän reenattava, mutta osaa kuitenki laskeutua jalat edellä. Sohvalle poika nousi ite kuukaus sitten ja nyt sitä tehään sit jatkuvasti, joten silmät saa olla selässäki. Ilman tukea Murunen nousi seisomaan juhannuksen jälkeen eli ei oo vielä kauaa osannu itte seistä.
Murusen syöminen on vaihtelevaa, välillä ruoka maistuu mainiosti, välillä taas tökkii oikeen kunnolla. Meni kauan, ennen ku poika suostu syömään ruokia, joissa on isoja paloja, ne vaan sylkästiin pois. Edelleen on sama juttu esimerkiks isojen paprikanpalasten suhteen. Poika syö yleensä aamu-ja iltamannapuuron hyvällä ruokahalulla, vaikka muuten päivän ruokailut ei välttämättä sujukaan. Ja tottakai aikuisen ruokalautasella on paljon parempaa sapuskaa ja se saattaa maittaaki omaa ruokaa paremmin. Välillä Murunen saa syödä myös itse, koko ajan enemmän ja enemmän. Poika on varsinainen maitopoika, sillä hän juo ruoan yhteydessä maitoa mukista, paitsi välipalalla ja iltapuuron jälkeen saa pullollisen.
Tuttipullo on vielä kovin tärkee eikä siitä olla ihan vielä luopumassa. Jos tuttipullo on jääny näkyville, Murunen hakee sen ja yrittää juoda. Tuttipullon sijaan maito saadaan varsinkin muualla kuin kotona ollessa usein myös 2 desin tetrasta pillillä. Tuttia poika syö edelleen, mutta pääosin vain nukkumaan mennessä ja muuten tarvittaessa.
Murunen on ollu ilopilleri koko ikänsä. Kaikkialla, missä liikkuu pojan kanssa, ihmiset ihmettelevät pojan hyväntuulisuutta ja vierastamattomuutta. Murunen myös yleensä hymyilee jokaiselle vastaantulijalle ja nykyään yrittää myös keskustella. Meiän pieni hymypoika.
Toisaalta myös oma luonne tulee myös selkeästi ilmi. Omatahto alkaa olla vahva ja myös kaikki kielletty kiinnostaa tottakai. Kissoja on kiva ottaa kiinni naamasta, vähän läppästä tai ottaa kiinni hännästä. Toinen kissoista hyväksyy sen, mutta toinen lähtee sillon pois. Stereot on jokapäivänen kiinnostuksen kohde, samoin lipaston ja keittiönlaatikot. Eli tekniikka kiinnostaa. Murunen tietää, miten xboxin saa päälle, mistä säätyy voluumit ja mistä tietokone sammutetaan. Niin ja tietty, miten puhelimen näppäinlukko avataan ja soitetaan tai laitetaan tekstiviesti jollekin. Nyt myös valokuvaus kiinnostaa ja äiti saa vähän lepoa, kun antaa pojan kuvailla rauhassa, mitä haluaa.
Selkeitä sanoja on ainoastaan pappa. Kissa on sssh, vyö on vöö, lamppu on -mppu, muki on mmm, ankka on -nkka, kakka tarkottaa ainaki sukkaa ja kenkää, napa on papa. Puhettahan pojalta on tullu jo pienestä asti, tullu siis äitiinsä. Vielä kun ymmärtäs, mitä poika puhuu ja selittää.
Poika nukkuu sentään paremmin ku aiemmin. Pienenä nukuttiin välillä päivät ja sit valvotettiin äitiä ja isiä aamukuuteen. Nyt poika menee nukkumaan 23 maissa ja nukkuu ysiin, tosin herää yöllä vaihtelevasti. Välillä riittää, kun laittaa tutin suuhun, mutta välillä pitää ottaa meiän sänkyyn, jossa nukahtaa välittömästi (meillä 140 cm sänky). Ollaan tässä pian siirtämässä Murusta omaan huoneeseen ja edelleen tulee nukkumaan häkkisängyssä. Unilelu on erittäin tärkee, sillä ilman sitä ei uni tule. Sen päälle, alle tai viereen nukahetaan mitä ihmeellisimpiin asentoihin.
Molemmat papat on Muruselle tosi tärkeitä ja kun pappa on paikalla, poika on koko ajan kimpussa. Ihanaa seurata, kuinka molemmat papat antaa aikaansa pojalle, samoin on mummien laita. Myös isi on tärkee, jopa tärkeempi kun äiti. Osittain johtuu varmaan miehen pitkästä kotonaolosta ja muutenki paljon pojan kanssa vietetystä ajasta. Läheisyyden kaipuu on tällä hetkellä suurta, sillä yksin leikitään vaan sillon, kun äiti tai isi on lähes vieressä. Sylissä poika haluis olla koko ajan, sillä muuten alkaa huuto. Yksin vessaan pääseminen on haaste, samoin suihkuun meno, jos mies ei oo kotona.
Ihana pieni poika meille on suotu ja toivottavasti suodaan vielä muutama sisaruskin.
Jee Murusen kävelyharjoittelulle! Kiva nähdä pian :)
VastaaPoista