Siirry pääsisältöön

Gradu-projekti päätöksessä

Hiljaiselon syy on ollu gradun viimeistely. Siihen on menny yllättävän paljon aikaa, sillä mulla oli kaikki muu tiivistelmää ja kansilehtee vaille valmiina jo pari viikkoo sit. Mua ei oikeen nappaa tollanen näpertely, mitä toi pilkun viilaaminen vaatii. Ja sit vielä se, kun ei meinannu mistään löytyä ohjeita siitä, miten tekee tekstistä vaatimusten mukasen. Herra Google on onneks auttanu meitä (mies on joutunu tekeen aika lailla kans hommia mun työn eteen ja siitä kiitos) ja neuvojakin on löydetty.

Oli muuten varsin ärsyttävää muokata kaikki sivunumeroiden välissä olevat viivat oikeenkokosiks ja samoin kirjojen ja lukujen otsikoissa olevat väliviivat oikeenlaisiks. Nyt se homma alkaa olla kuitenki valmis. Paitsi sivunumerot. Niidenki muokkaamisessa ja saamisessa alkamaan tietyltä sivulta vei multa hermot ihan täysin. Onneks mies autto ja saa myös auttaa edelleen hienosäädön kanssa. Ettin netistä meiän laitokselle tehtyjä graduja ja huomasin, että on aika kirjavaa kansilehden, tiivistelmän ja sivunumeroiden muotoilun suhteen, sillä tapoja näyttää olevan monia. Eli nähtävästi laitoksella hyväksytään useempi tapa kirjottaa tiivistelmä, kansilehti tai sivunumerojen merkkaustapa.

Sit vaan arvostelua odotellessa. Tänään mun työ lähtee eteenpäin ja sit oottelen ohjaajan paluuta kesälomalta, jotta saan tehtyä kypsärinki pois alta. Toivottavasti mahollisimman nopeesti ja sähkösessä muodossa.

Hip hei, iso kivi putoo sydämeltä, kun painan lähetä-nappia ja gradu matkaa painoon ja tietysti myös tarkastajille arvosteltavaks. Täydellinenhän se työ ei oo ja aivan sama. Pääasia, et se on ihan pian valmis.

Sit ehtii taas kirjotella blogiinki vähän useemmin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses