Siirry pääsisältöön

Lähellä luontoa






Oon asunu pienessä kaupungissa omakotitalossa siihen asti, kun muutin pois kotoa. Kerrostalossa asuttiin reilu vuosi ennen muuttoa omakotitaloon. Kun muutin Tampereelle, asuin kerrostalossa 2012 tammikuuhun asti. Sillon muutettiin tähän rivariin ja ollaan tykätty.

Miks päätin kirjotella tästä aiheesta? Käveltiin Murusen kanssa paljain varpain (Murunen työnsi taaperokärryä) pitkin meiän pihapiiriä ja käytiin samalla maistelemassa vattuja ja oispa matkan varrella ollu viinimarjojaki vähän kauempana polusta. Ollaan kaupungissa, mutta kuitenkin lähellä luontoa.






Tuli niin oma rakas kotitalo ja sen iso piha mieleen. Siellä meillä oli monta omenapuuta, karviais- ja viinimarjapensaita ja tottakai vattuja. Oli ne vaan hyviä, kun sai itte käyä puskista hakemassa. Muutama maijallinen on tullu kerättyä puna-, valko- ja mustaviinimarjoja mehua varten.

Erityisesti oon niin ilonen siitä, että meiän pihapiirissä pystyy hyvin käveleen paljain varpain eikä tartte pelätä astuvansa lasinsiruihin. Koirankakat on sit asia erikseen. Luonnonkukkia sais kans kerättyä maljakkoon, jos haluais. Ja tottakai erityisesti noi vattupuskat ilahduttaa mieltä. Poikakin osaa jo suunnistaa sinne päin kärryllään ja maiskuttelee suutaan jo valmiiks. Onpa ollu niin omatoiminen, että hakenu itte myös marjoja suuhun, oli ne sitten raakoja tai ei.




Luulen, etten osais asua maalla. Mies on maalta kotosin ja appivanhemmat asuu siellä edelleen. Mies naureskelee mulle ja mun peloille. Mä voisin asua maalla, jos mun ei tarvis asua samassa pihapiirissä käärmeiden tai muiden ällöttävien otusten kanssa. Toinen juttu on tottakai se, että sillon palvelut ei ois lähellä. Lapsuudenkodista oli kouluun matkaa vajaa kilsa, keskustaan vähän enemmän. Meillä on tällä hetkellä iso Prisma parin korttelin päässä ja samasta paikasta löytyy myös apteekki, eläinkauppa, kirpputori, kuntosali ym. Kaupungin keskustaan tästä on matkaa n. 3 ja puol kilsaa. Ihannepaikka siis asua. Sopivan kaukana kaupungista, mutta kuitenkin hyvien kulkuyhteyksien varrella. Bussit tulee 100 metrin päähän ja niitä kulkee tosi hyvin.

Ei siis valittamista. Näin on just nyt hyvä. Saan asua keskustan ulkopuolella ja silti tästä läheltä löytyy metsää ja luonnonmarjoja. Tykätään koko perhe.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses