Ajattelin kirjotella erityisesti lapsiin liittyvästä kilpavarustelusta, sillä tiistain (6.8) Aamulehdessä oli aiheeseen liittyvä Sari Sainion kirjoittama artikkeli Kilpavarustellut kakarat, Ja nää on sit vaan mun hieman kärjistettyjäkin ajatuksia, joiden takia ei kannata menettää hermojaan tai vetää hernettä nenään.
Kaikkihan alkaa jo odotusaikana, kun pitää miettiä, millaiset vaunut, millaisen sängyn, hoitopöydän, sitterin ja syöttötuolin haluaa. Meillä ostettiin vaunut, sänky ja hoitopöytä käytettyinä ja syöttötuolin Murunen sai ristiäislahjaks. Ei me haluttu ostaa uusia tarvikkeita järkyttävän kalliilla hinnoilla, koska vauva pärjää varmasti myös halvemmilla. Mä en vaan raaski maksaa vaunuista lähes tonnia, sitteristä satasta tai merkkivaatteista montaa kymppiä tai satasta. Ei meillä oo onneks ollu varaakaan siihen.
Hyvin on pärjätty tähän asti. Poika on kyllä saanu vaatteita myös uutena ja joitain leluja myös. Jotenkin sitä vaan kirppiskierroksilla sattuu silmään joku kiva pieni pehmolelu tai muu hauska lelu ja sehän on pakko ostaa. Ei haittaa, jos niin tekee kerran tai kaks, mutta kun niin kävis joka kerta, jos en vaan pitäs päätä kylmänä. Pitää vaan aatella, ettei lapsi tartte niin paljoo pehmo- tai muita leluja.
Tuntuu, että ihmiset, varsinkin, naiset, sekoo täysin, kun heistä on tulossa äitejä. Vauvanvaate-valikoima on laaja sekä netissä että kaupoissa, joten se on ostajan taivas. Niihin saa menemään rahaa ihan yhtä paljon, kun omiin vaatteisiin, jos vaan haluaa. Kyllähän nyt lapsella pitää olla jo vastasyntyneenä kalliita vaatteita, jotta äiti voi "esitellä" lastaan paremmin. Jos jollain ystävän tai tutun lapsella on ollu söpöt Converset, niin tottakai myös omalle lapselle on saatava sellaset, viis hinnasta. Vauvanvaatteiden käyttöikä on lyhyt, joten en ymmärrä varsinkin uusiin vaatteisiin laitettua rahamäärää. Kirppiksiä kiertelemällä säästää paljon ja saattaa joskus löytää merkkivaatteitakin huippuedullisesti. Jos siis suostuu ja haluaa ostaa jotain toisen vanhaa, mut onneks kirppiksilläki käy nykyään erituloisia ihmisiä.
Toinen juttu on just noi lelut ja muut tarvikkeet. Turvakaukalot ja -istuimet on hyvä esimerkki. Niitä on laidasta laitaan ja tottakai kannattaa kuunnella muiden kommentteja ja mielipiteitä eri merkkien ja mallien istuimista. Oon vaan huomannu, että aika usein se menee toisen merkin mollaamiseen pelkkien kuulopuheiden perusteella. Toivon, että kaikki Suomessa myytävät kaukalot ja istuimet täyttävät vaaditut turvastandardit, joten ei välttämättä tartte ostaa sitä kalleinta kaukaloo tai istuinta, jos ei oo varaa. Eikä ne välttämättä ees oo parhaita. Semmosta hifistelyä en ymmärrä yhtään, vaikka siihen toikin alkaa mennä. On vaan pakko näyttää, että on varaa hankkia kaikkein kallein turvaistuin, leikkimatto, koliikkikeinu ja ja ja.
Pienen taaperon vanhempi voi vielä tapella kulutusta vastaan, jos haluaa. Lapsen kasvaessa hän alkaa huomata, millaisia vaatteita toisilla lapsilla on päällä ja millaisilla leluilla ja tavaroilla he leikkivät. Valitettavasti kaikilla vanhemmilla ei oo varaa lähtee mukaan kilpavarusteluun ja lapsi voi sen takia kokea olevansa toisia aliarvoisempi. Päiväkoti- ja koulumaailmassa asian huomaa selvästi. Lapsen vaatteiden tulee olla muodinmukaisia, siksi Sainio kertookin vanhempien taipuvan, tinkivän omista tarpeistaan ja hankkivan lapselleen trendivaatteita ja -tavaroita ja maksaa kalliit harrastukset. Näin vanhemmat ajattelevat lapsen saavan edelleen kavereita eikä hän syrjäydy sosiaalisesti eriarvoisuuden takia.
Juttuun haastateltu professori Terhi-Anna Wilska ajattelee vanhempien muistelevan omia, erityisesti vaatteisiin liittyviä, lapsuudenkokemuksiaan. Hän kehottaakin vanhempia katsomaan peiliin. Vanhemmat suorastaan tyrkyttävät tavaraa lapsille näyttääkseen hyvän vanhemmuutensa muiden silmissä, pönkittääkseen statustaan, aina ei siis ole kyse siitä, mitä lapsi haluaa.
Siispä haastetta meille vanhemmille, olla ostamatta mitään "turhaa" ja tarpeetonta. Lapsi kuitenkin pärjää niin vähällä, vai pärjääkö kuitenkaan? Onko oman statuksen säilyttämisen takia välttämätöntä ostaa se Burberryn takki tai Calvin Kleinin paita? Ei mun mielestä.
Lapselle riittää, kun hänestä pidetään huolta ja näytetään, että hän on tärkeä. Ei se tartte sen enempää.
Kaikkihan alkaa jo odotusaikana, kun pitää miettiä, millaiset vaunut, millaisen sängyn, hoitopöydän, sitterin ja syöttötuolin haluaa. Meillä ostettiin vaunut, sänky ja hoitopöytä käytettyinä ja syöttötuolin Murunen sai ristiäislahjaks. Ei me haluttu ostaa uusia tarvikkeita järkyttävän kalliilla hinnoilla, koska vauva pärjää varmasti myös halvemmilla. Mä en vaan raaski maksaa vaunuista lähes tonnia, sitteristä satasta tai merkkivaatteista montaa kymppiä tai satasta. Ei meillä oo onneks ollu varaakaan siihen.
Hyvin on pärjätty tähän asti. Poika on kyllä saanu vaatteita myös uutena ja joitain leluja myös. Jotenkin sitä vaan kirppiskierroksilla sattuu silmään joku kiva pieni pehmolelu tai muu hauska lelu ja sehän on pakko ostaa. Ei haittaa, jos niin tekee kerran tai kaks, mutta kun niin kävis joka kerta, jos en vaan pitäs päätä kylmänä. Pitää vaan aatella, ettei lapsi tartte niin paljoo pehmo- tai muita leluja.
Tuntuu, että ihmiset, varsinkin, naiset, sekoo täysin, kun heistä on tulossa äitejä. Vauvanvaate-valikoima on laaja sekä netissä että kaupoissa, joten se on ostajan taivas. Niihin saa menemään rahaa ihan yhtä paljon, kun omiin vaatteisiin, jos vaan haluaa. Kyllähän nyt lapsella pitää olla jo vastasyntyneenä kalliita vaatteita, jotta äiti voi "esitellä" lastaan paremmin. Jos jollain ystävän tai tutun lapsella on ollu söpöt Converset, niin tottakai myös omalle lapselle on saatava sellaset, viis hinnasta. Vauvanvaatteiden käyttöikä on lyhyt, joten en ymmärrä varsinkin uusiin vaatteisiin laitettua rahamäärää. Kirppiksiä kiertelemällä säästää paljon ja saattaa joskus löytää merkkivaatteitakin huippuedullisesti. Jos siis suostuu ja haluaa ostaa jotain toisen vanhaa, mut onneks kirppiksilläki käy nykyään erituloisia ihmisiä.
Toinen juttu on just noi lelut ja muut tarvikkeet. Turvakaukalot ja -istuimet on hyvä esimerkki. Niitä on laidasta laitaan ja tottakai kannattaa kuunnella muiden kommentteja ja mielipiteitä eri merkkien ja mallien istuimista. Oon vaan huomannu, että aika usein se menee toisen merkin mollaamiseen pelkkien kuulopuheiden perusteella. Toivon, että kaikki Suomessa myytävät kaukalot ja istuimet täyttävät vaaditut turvastandardit, joten ei välttämättä tartte ostaa sitä kalleinta kaukaloo tai istuinta, jos ei oo varaa. Eikä ne välttämättä ees oo parhaita. Semmosta hifistelyä en ymmärrä yhtään, vaikka siihen toikin alkaa mennä. On vaan pakko näyttää, että on varaa hankkia kaikkein kallein turvaistuin, leikkimatto, koliikkikeinu ja ja ja.
Pienen taaperon vanhempi voi vielä tapella kulutusta vastaan, jos haluaa. Lapsen kasvaessa hän alkaa huomata, millaisia vaatteita toisilla lapsilla on päällä ja millaisilla leluilla ja tavaroilla he leikkivät. Valitettavasti kaikilla vanhemmilla ei oo varaa lähtee mukaan kilpavarusteluun ja lapsi voi sen takia kokea olevansa toisia aliarvoisempi. Päiväkoti- ja koulumaailmassa asian huomaa selvästi. Lapsen vaatteiden tulee olla muodinmukaisia, siksi Sainio kertookin vanhempien taipuvan, tinkivän omista tarpeistaan ja hankkivan lapselleen trendivaatteita ja -tavaroita ja maksaa kalliit harrastukset. Näin vanhemmat ajattelevat lapsen saavan edelleen kavereita eikä hän syrjäydy sosiaalisesti eriarvoisuuden takia.
Juttuun haastateltu professori Terhi-Anna Wilska ajattelee vanhempien muistelevan omia, erityisesti vaatteisiin liittyviä, lapsuudenkokemuksiaan. Hän kehottaakin vanhempia katsomaan peiliin. Vanhemmat suorastaan tyrkyttävät tavaraa lapsille näyttääkseen hyvän vanhemmuutensa muiden silmissä, pönkittääkseen statustaan, aina ei siis ole kyse siitä, mitä lapsi haluaa.
Siispä haastetta meille vanhemmille, olla ostamatta mitään "turhaa" ja tarpeetonta. Lapsi kuitenkin pärjää niin vähällä, vai pärjääkö kuitenkaan? Onko oman statuksen säilyttämisen takia välttämätöntä ostaa se Burberryn takki tai Calvin Kleinin paita? Ei mun mielestä.
Lapselle riittää, kun hänestä pidetään huolta ja näytetään, että hän on tärkeä. Ei se tartte sen enempää.
 |
| Murunen ja isin suojeleva käsi <3 |
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)
Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.