Siirry pääsisältöön

Uusia alkuja

 Vaikka tää sama kuva on ollu jo aiemmin, halusin laittaa silti uudestaan.

Rakas Murunen ja Pontus-nalle

Tämä syksy tuo tullessaan jälleen uusia alkuja. Mies alotti vakinaisissa hommissa elokuun alusta ja samaan aikaan Murunen alotti perhepäivähoidon. Mä elän gradun jälkeistä aikaa, uusi alku tavallaan sekin.

Mies jätti ainakin väliaikaisesti oman alansa työt ja jatkaa kesätyöpaikassaan, mutta nyt vakinaisena ja eri tittelillä. Huh, mikä helpotus toi vakityö. Parantaa huomattavasti meiän taloudellista tilannetta, koska mä oon ollu koko kesän pojan kanssa kotona enkä oo tienannu käytännössä mitään. Velkaa meillä on kuitenkin jonkun verran ja muutenkaan eläminen ei oo halpaa. Mä oon tällä hetkellä ilman rahaa, kun kodinhoidontuki lakkas Murusen alotettua perhepäivähoidon. Mun tuloihin tulee kuitenki muutos vielä tän kuun aikana, kun kouluissa aletaan tarvita sijaisia.

Murunen alotti tosiaan perhepäivähoidossa pikkasen vajaa 1v ja 4 kk ikäsenä. Samalla hoitajalla on Murusen lisäks kolme lasta, jotka kaikki on kahen vuoden molemmin puolin. Vilskettä ja vipinää siis riittää varmasti. Ekana päivänä käytiin vaan tutustumassa ja leikkimässä pihalla muitten hoitolasten kanssa. Seuraavana aamuna jätin Murusen leikkimään toisten hoitolasten kanssa ja hain kotiin nukkumaan. Samoin jatkettiin viime viikon alku, paitsi Murunen piti viiä hoitoon jo aamupalalle ennen kasia. Keskiviikosta lähtien Murunen on ollu täyttä päivää ja haettu 15-16 välillä. Onhan poika vielä pieni, mutta suht hyvin on kuitenki menny.

Viime viikolla poika jäi aamusin huutamaan, kun lähin pois, mutta joka aamu on menny edellistä paremmin. Tänä aamuna Murunen vähän koitti itkee, mutta siinä se. Meiän ja hoitotätin turva ja pelastus on ollu tutti ja rakas Pontus-nalle. Ne lohduttaa Murusta, kun tulee huono hetki. Muuten hoidossa on menny kaikki hyvin. Poika syö isoja annoksia ja nukkuu kahen-kolmen tunnin päikkäreitä. Murunen saa hoidossa myös välipalan, jos herää tarpeeks ajoissa, joten siitäkään ei tartte kotona huolehtia.

Nykysin meillä myös herätään paaljon aikasemmin ku aiemmin. Ei nukuta enää kymmeneen eikä ees yheksään, vaan herätään seiskan ja puoli kasin maissa. Murusen rytmejä ei kannata sekottaa, kun ne on nyt suht ok. Eihän ketään meistä kiinnostas nousta noin aikaseen, mutta mieskin lähtee jo seiskaks töihin ja Murusen ois hyvä olla hoidossa kasiin mennessä, nii ei oo paljoo vaihtoehtoja. Mies toteski viime viikolla, että jotenki sitä ehtii tehä paljon enemmän asioita, kun herää niin paljon aiemmin ku ennen.

Nii, gradu on tosiaan palautettu ja painossa. Jotain hämminkiä on kuitenki painamisen kanssa, kun kone ei suostu syystä tai toisesta tulostaan mun gradua. Selvitellään siis asiaa illemmalla miehen kanssa. Mut työ on kuitenki palautettu ja kypsäriin oon menossa parin viikon päästä. Voin siis sanoo, että valmistun tänä syksynä. Vihdoin. Uusi alku siis sekin.

Joka kouluvuosi on aina uusi alku. Kaikki alkaa puhtaalta pöydältä, ei muistella vanhoja. Tarkotan siis, että opettajien ja oppilaiden tulis kyetä alottamaan uusi kouluvuosi iloisin ja avoimin mielin, jos se suinkin vain on mahdollista. Odotankin innolla alkanutta kouluvuotta, josta toivottavasti tulee myös työntäyteinen. Ja samalla rahapussi saa myös mukavasti täytettä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses