Siirry pääsisältöön

Jo elokuu (muutama kuva Murusesta)




Raskaus etenee ja nyt on menossa jo rv. 35+4 eli äitiyslomalla oon ollu jo muutaman päivän. Tosin eipä arki oo just muuttunu aiemmasta. Mies tosin pitää toisen kahen viikon pätkän kesälomaansa ens ja seuraavan viikon. 

Omia kuulumisia: 

Nyt on tosiaan alkanu liitoskivut vai mitkä lie vaivata. Sohvalta ja sängyltä nouseminen sattuu eikä salli enää kovin pitkiä kävelylenkkejäkään tehä kerralla. Ärsyttävää. Silti oon pyrkiny liikkumaan ees vähän joka päivä.

Samoin ärsyttää noi ruokarajotteet radin takia. Vauvahan oli viime ultrassa arviolta kaks viikkoo isompi kun ikäsensä tulis olla. En oo nyt syöny ollenkaan hedelmiä enkä juonu mehuja. Oon siis pyrkiny syömään suht terveellisesti, mutta kyllä tää kesä vaan on vaikeeta aikaa noitten syömisten kannalta. Jäätelö houkuttaa ihan liikaa ja kyllä mä semmosen oon välillä syönyki. Nyt on onneks vesimeloni suhteellisen halpaa ja sitä saa syödä, koska siinä on niin paljon vettä. Kurkku ja paprika maistuu myös. Vettä oon myös pyrkiny juomaan paljon normaalia enemmän, vaikka jostain syystä tuntuu edelleen jäävän liian vähiin juominen. Pakko ois muistaa ottaa joka paikkaan mukaan pullollinen vettä. Kävin just äsken täyttään 0,5 l pullon ja se on kohta jo juotu. Nestettä kun saa juoda aika huoletta varsinki näillä keleillä. 

Nii ja tämä sää. Onhan se kiva, että kesällä on lämmintä, mutta 30 astetta alkaa olla jo vähän liikaa, varsinki ku sisällä on lähes saman verran. Nyt nää muutama vaan n. +25 päivää on ollu ihan mukavia. Huomisesta taas lämpenee. Senpä takia lähetään todennäkösesti osaks ens viikkoo maalle anoppilaan helteitä pakoon. Siellä on ilmalämpöpumppu ja pääsee uimaanki. 

Mulla oli torstaina lääkärineuvola (rv. 35+2). Tottahan toki kesäsulun takia eri terkka ja lääkäri ja kuulema tämän lääkärin tapaan myös synnytyksen jälkeen. ELi nähtävästi meillä vaihtuu siis terkan lisäks (oiskohan viides vuorossa) myös lääkäri. Paino ei oo noussu just yhtään ja verenpaineet aivan samat ku edellisellä kerralla kolmisen viikkoo sit. Hemoglobiini sen sijaan oli laskenu alle 120:een, joten joka toinen päivä pitää ottaa rautatabletti. ENpä oo ennen joutunu rautaa popsimaan, kun normaalisti hb on ollu n. 140. Sf-mitta oli kasvanu edellisestä kerrasta kolme cm ollen nyt 32 ja siirryttiin keskikäyrältä hieman ylemmäs. Vauva liikkuu reilusti ja on edelleen raivotilassa. Ens viikolla sit streptokokkinäyte ja seurantaultra.

Seuraava neuvola parin viikon päästä. Eli ainaki meillä noita neuvolakäyntejä on suht tiheesti myöskin toisen raskauden aikana. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses