Jälkiä elämästäni

                                                kuva  täältä Aamulla nukuttiin koko poppoo lähes kymmeneen. Ihanaa luksusta! Päivällä käytiin moikkaamassa Murusen mummua ja pappaa Vammalassa. Siellä meitä odotti ruoka ja jälkkärinä oli vielä jäätelöä. Isovanhemmat otti hoitovastuun ja menivät pojan kanssa pihalle. Olivat käyneet ajamassa traktorilla ja mökkirannassa. Murunen oli onnessaan. Me saatiin ees hetki levätä ja istua rauhassa sohvalla. Kotona Murunen nukku päiväunet, mies kävi lenkillä, mä kokosin yhteen tiistaisen luokkaretken ruokatoiveet ja kirjottelin muutaman Helmi-viestin. Murusen herättyä sai taas olla silmät selässäki, sillä poika on kova kiipeilemään joka paikkaan. Kissanpuu on yksi lempi sellanen. Se on tehty kirjahyllystä ja sit siinä on tasotkin just sopivalla korkeudella tollaselle pienelle seikkailijalle. Tottakai täällä kateltiin m...

Tuostapa löytyy perimmäinen syy blogin päivittämisen harventumiselle entisestään. Töitten jälkeen ei oo enää jaksanu ku maata sohvalla ja vaikka piirrellä pojan kanssa. Ja ne päiväunet on ollu melkein pakko ottaa, sillä hyvin monena iltana oon nukahtanu kesken Bonesin tai jonkun muun ohjelman (Bonesit siis dvd:llä, ei ne aamuyön jaksot :) ) Vessassaki saa ravata ihan kiitettävän monta kertaa,  jo nyt. Jääkaapista ei tunnu löytyvän mitään sopivaa syötävää, koska lähes koko ajan on nälkä. Meille tulee siis vauva, Murusesta tulee isoveli alkusyksystä. <3

Blogi on ollu päivittämättä taas luvattoman kauan. Mut nyt aattelin kirjotella jotain. Tässä on ehtiny tapahtua monenlaisia asioita. Kerroin aiemmin työstäni, jossa viihdyin hyvin. Perjantaina oli virallisesti viimenen työpäiväni, joten sain edes osan hiihtolomasta palkkaa. Hiihtolomaan siis päätty mun työsuhde resurssiopena/erkkana. Kovasti jään kaipaamaan varsinkin toisen koulun työkavereita ja tottakai myöskin oppilaita. Osa heistä oli varsin haasteellisia, mutta kuitenkin heidän kanssaan oli mukava työskennellä. Alakoulun oppilaista en tunne huolta, mutta toisin on yläkoulun oppilaiden kanssa. Mä pidin pienelle ryhmälle omat äidinkielen ja matematiikan tunnit, yhteensä kuus tuntia viikossa. Edettiin siellä eri tavalla kuin luokassa, tahti oli myös heille sopiva, vaikka äikässä tehtiinkin samoja asioita kuin muu porukka yhdessä aineenopettajan kanssa. Matematiikan opetuksessa oli toisin. Me käytiin pienen, kolmen oppilaan ryhmän, kanssa läpi alakoulun vitos-kutosten tärkeimpiä as...

Mikä on lapsen oikeus ja taas vanhemman vastuu? Oon miettiny asiaa etenkin koulun näkökulmasta. Keskustelua herättää vanhempien asenne lasten koulunkäynnin ja sen tukemisen suhteen. Lapsella on havaittu erilaisia pulmia ja haasteita oppimisen suhteen ja niihin on yritetty puuttua koulussa opettajan ja erityisopettajan toimesta. Asiasta tulee tottakai keskustella myös oppilaan huoltajan kanssa. Useimmiten huoltajat ovat ymmärtäväisiä ja haluavat olla mukana tukemassa oppilasta oppimiseen liittyvien haasteiden ja pulmien ratkaisemisessa. On kuitenkin myös toisenlaisia vanhempia, niitä, jotka eivät halua syystä tai toisesta ottaa vastaan tarjottua apua ja tukitoimia. Tätä mä en voi ymmärtää. Eihän se ole vanhempi, joka käy koulua, vaan hänen lapsensa. Eikö vanhemman tai huoltajan kuuluisi ajatella asiaa lapsen kannalta? Mikä on lapsen parasta ja miten hän voisi parhaiten menestyä koulutyössä? Vanhemman tulis olla "kaukaa viisas" ja ottaa tarjottu apu vastaan, jos sitä on oike...

Huomasin, että on kulunu kohta kuukausi edellisestä postauksesta. Tästäki tulee tämmönen pikanen viesti, mutta lupaan kirjotella pidemmin vielä tämän viikon aikana. Aiheita olis vaikka muille jakaa, kun vaan ekaks muistas kirjottaa ja yrittää vielä muotoilla omat ajatukset ymmärrettäväks tekstiks. Arki on kiirusta ja viikonloppusin pyritään viettämään vaan aikaa yhessä. Palaan siis asiaan kuvien kera.

Tultiin tänne maalle viettämään joulua anopin ja appiukon luokse.  Kisut jäivät viettämään joulua keskenään Tampereelle. Mutta ennen kun saavuttiin tänne, piti tehä kaikenlaisia jouluvalmisteluja ja sillon meinas mennä monta kertaa hermot sekä multa että myös mieheltä. Ei onnistunu arkihuolten jättäminen siis tänäkään jouluna. Päivisin opetin oppilaita ja illat meni pojan kanssa touhuten ja miehen kanssa joulusiivousta tehden  Lisäks piti tottakai tehä joulukortitki ite ja siinä hommassa vierähti muutama ilta ja yö. Me ei ees olla joulua kotona ja silti piti taas höösätä ja höseltää kaikenlaista. Ei se turhaa ollu, mutta ois voinu tehä vähemmän ja ilman stressiä. Nyt ollaan kuitenki rauhotuttu jo muutama päivä täällä luonnon helmassa. Ja ilman aikatauluja.  Tehään, mitä halutaan ja millon halutaan. Tärkeintä on kuitenki viettää aikaa yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa. Kohta päästään joulupöydän ääreen ja tarkistamaan, kuinka kilttejä itse kukin meistä on ollu. Ki...

Vielä on pari yötä jouluun. Jotenko sitä huomaa joka vuosi joulun yllättävän ja tulevan aiempaa nopeemmin. Miks se menee joka vuosi samoin? Asiasta ei voi syyttää ku itteensä.  Miks ei esimerkiks vois tehä perusteellisempaa siivousta jo hyvissä ajoin eikä vasta alottaa  aikasintaan viikkoo ennen joulua.  Sillon kun tuntuu olevan kaikenlaista muutaki tekemistä kuten lahjojen osto, joka aiheuttaa joka vuosi jonkunasteisen stressin ainaki mulle. Tuntuu myös,  että joulun varsinainen tarkoitus on unohdettu tai ainaki jääny täysin jouluhössötyksen taustalle.