Siirry pääsisältöön

Kuulumisia


Tässäpä vähän tuoreita kuulumisia. Huomenna tai viimestään tiistaina sit uusimmat neuvolakuulumiset. Keskiviikkona ois ensimmäinen valmennuskin tiedossa.

Vietettiin eilen mein tupareita. Yllättävän hyvin porukka pääsi tulemaan paikalle, mutta ei tietenkään kaikki kutsutut. Oli kyllä mukava ilta kaikin puolin ja pitkästä aikaa näki ja jutteli oikein kunnolla ystävien ja kavereitten kanssa. Tarjolla oli niin pitsaa, erilaisia sipsejä kun karkkia ja laskiaispulliakin. Nyyttäriperiaatteella siis mentiin, kuten useimmiten meiän pippaloissa. Se on vaan jotenkin järkevintä, ni ei tartte itte tehä ja ostaa kaikkee. Porukka viihty hyvin, varsinkin Xboxin ja erityisesti Kinectin kimpussa. Mä jätin pelailut väliin, mutta seurasin kyllä innolla muiden pelaamista.

Mulla alkaa huomenna vika työviikko, sillä hiihtoloma alkaa tän viikon jälkeen. Äitiyslomahan alkaa virallisesti vasta olikohan se 4.3, mutta saanpahan tavallaan viikon ”ylimäärästä” lomaa, koska koulut on kiinni. Loma tekee kyllä jo ihan hyvää. Sen verran alkaa toi pakara-selkä-seutu vaivaamaan päivittäin. Pitkät kävelytkään ei oo enää mukavia, kun koko ajan sattuu. Pitkäaikanen istuminen ei oo kaikkein mukavinta, joten eipä käydä enää kotikonnuillakaan (matkaa 4 h/suunta) ennen Kirpun syntymää. Onneks kuitenkin äiti ja iska tulee kahen viikon päästä eli kuun vaihteessa viikonlopuks tänne. Vaihetaan makkarin ovi avautumaan käytävän puolelta nykyisen huoneen puolelta sijaan. Muuten ei mahu ovi aukeemaan kokonaan, kun hoitopöytä tulee vastaan.  Luultavasti käydään ainaki äitin kanssa vähän shoppailemassakin niitä juttuja, mitä vielä puuttuu.

Näin pikasesti vaan tällä kertaa. Voisinpa laitella vaikka kuvia meiän kämpästäkii ym. tässä joku päivä.

Koko päivän on satanu lunta ja tuullu aika lailla, joten miehellä riittää lapioitavaa aamulla, jotta saadaan edes pieni polku tallattua. Ihan kiitettävästi on taas tota uutta lunta tullu. Takapihan ovee ei saa kunnolla auki, kun lumet tulee heti vastaan. Voisinpa siitäki ottaa vaikka huomenissa kuvaa. Ja mahakuvaaki on taas tulossa, kunhan sen vaan sais otettua. Kuulema oli kasvanu taasen. :) Viikkoja siis tänään 33+0



Kommentit

  1. Onko sulla käytössä mitään tukivyötä tai tuubia, joka helpottais selkäkipua? Kinesioteippauskin vois auttaa, mutta sun pitäis päästä jollekin, kuka osaa teipata. Pitäisköhän äipälle opettaa, kun ohikulkevat, niin voi teipata sun selän. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne: Ei mulla oo. Pahin ongelma on tällä hetkellä oikee kylki, sitä särkee, jos istuu esim. liian kauan ja kuitenkin joka ilta. Tohon pakara-selkäsärkyyn oon jo tottunu, mut toi kylki on aika ilkee.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses