Siirry pääsisältöön

Ultrakuulumisia 31+4 ja purnausta Taysista



Käytiin eilen seurantaultrassa keskusneuvolassa. Nyt oli eri lääkäri ku aiemmilla kerroilla ja myöskin erilaiset toimintatavat.  Oli kuitenkin osaava ja asiantunteva nainen. Kyseli kovasti mun vointia ja oli edelleen sitä mieltä, että tää mun flunssa (joka tällä hetkellä on taas menossa ohi *koputan puuta*) johtuu turvonneista limakalvoista ja voi siis kestää sinne asti, kun vauva on maailmassa.  Lääkäri ei myöskään näyttänyt ultrakuvaa isolta tv-ruudulta, vaan katteltiin pientä näyttöö. Kyllähän siitä näki kaiken tarpeellisen, myös mies, joka tuli paikalle myöhässä. Täti kuitenkin suostui näyttämään kuvaa myös hänelle, vaikka varsinainen tutkimus olikin jo ohi.

Kaikki oli kunnossa, selkäranka normaali ja hyvät virtaukset. Vauva vastasi kooltaan viikkoja  ja ihan keskikäyrillä kuulema mennään painon suhteen. Valitettavasti tällä kerralla ei saatu kuvia mukaan, koska Kirppunen ei suostunut näyttämään naamaansa, vaan koko ajan oli joko käsi tai jalka tai molemmat naaman edessä.  Ujo pieni siis.

Mutta niitä mittoja ja tietoja. 
Rv. 31 +4
painoarvio 1846 g (tällä arviolla laskettuna aikana vauvan paino enintään 3600g eli mitään jättiläistä ei pitäs olla tulossa)
syke ++
liikkeet ++
tarjonta RT ( pieni on siis kääntynyt tai ainakin tällä hetkellä majaili kippurassa niin, että peppu on mun oikeeta kylkee vasten ja selkäranka kiertyy siitä sit vasemmalle ja pää on siis alhaalla. Liikkeet tuntuu edelleenkin vaan melko alhaalla ja yleensä kyljissä)

Muusta lääkärilatinasta en saakaan mitään selkoo.

Influenssarokotuksestakin kysyin ja lääkäri suositteli kyllä ottamaan sen, itte oon vähän kahen vaiheilla. Ja soittelin eilen äitille, joka oli aika nihkee rokotuksen ottamisen suhteen. Tiiä sit, mitä tekis...

Toinen asia, mistä on pakko avautua on tays, tai siis neuron poli ja sen toiminta. Sovittiin viime lääkärin soittoajalla, että viimeinen lääkeainepitosuuksien mittaus tehään tän kuun puolivälissä, eli he lähettävät laboratoriolähetteen ja soittoajan lääkärille. No juu, ne tuli eilen postissa (ihme kyllä, molemmat, viimeks jouduin soitteleen perään) ja mulla on ruhtinaalliset maanantaihin asti aikaa käydä antaan verinäyte. Ei ihan hirveesti valinnanvaraa, mutta onneks oon ollu tän päivän kotosalla, niin sain varattua vielä ajan tälle päivälle, tosin sekin meni jo iltapäivän puolelle.  Ei ollu aamuaikoja jälellä enää ollenkaan. Näytteen ottoaika on kirjattu tohon lähetteeseen 8.-13.2 ja sain sen siis eilen.

Pitänee sanoo pari valittua sanaa, kun seuraavan kerran soittelen sinne. Ultrassa lääkäri käski soitteleen suoraan sinne ja kysymään, tekeeks tays synnytystapa-arvion vai keskusneuvola. Jospa ees joku osais siellä vastata siihen, koska tiedonsaanti on ollut välillä tuskien takana. Hyvää arvosanaa ei siis saa millään multa neuron poli.  Eilen lääkäri kyseli multa, et eiks mulla oo polilla omaa lääkäriä, no eipä oo, vaan soittoaika on erikoislääkäri8:lle.  Kai niillä on sit liika vähän henkilökuntaa, mutta aiemmin raskaana olevat epileptikot on kuulunu yhen tietyn lääkärin seurattaviin. Ilmeisesti kuitenkaan enää ei valitettavasti oo niin. Jospa soittoaika ois ees samalle lääkärille, kun viimeks. Sillä kun oli tietoo mun asioista ja historiasta, toisin kun joillakin muilla kyseisen polin lääkäreillä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses