Siirry pääsisältöön

Pieni mies, miksi et nuku yöllä?

Tuota kysymystä ollaan miehen kanssa kyselty jo monena iltana, yönä ja aamuna. Tällä viikolla mies on ollu ma ja ti aamuvuorossa ja menny seiskaan töihin, joten yövalvomiset on ollu mun heiniä. Meiän pieni mies ei nykyään enää öisin viihdy juuri ollenkaan omassa sängyssään vaan sylissä on paljon kivempi nukkua tai sit yhessä äitin tai isin kanssa olohuoneen sohvalla. Onneks tuli siis ostettua tarpeeks iso sohva, ni mahtuu nukkumaan poitsun kanssa siinä. Pari viime yötä mä oon nukkunu ja sitä ennen mies on myös nukkunu useemman yön sen kanssa sohvalla.

Viime yö oli jo parempi, Murunen suostu nukkumaan hieman pidemmän pätkän. Mies oli armollinen ja toi mulle poitsun puol yheltä, jolloin olin poikkeuksellisesti nukkunu jo muutaman tunnin. Jossain välissä yötä kävin koneelta tsekkaamassa, mikä on Canal plussan tarjonta yöaikaan ja bongasin sieltä uuden Irene Hussin, joka alko 5.40. Siihen mennessä olin heräilly poitsun kanssa useempaan otteeseen, mutta onneks myös nukkunu, vaikkakin pätkissä. Kateltiin siis Irene Hussia ja oltiin hereillä, kun mies heräili kuuden maissa ja lähti töihin. Sen jälkeen äiti ei sit nukkunukaan vasta kun myöhemmin pieniä pätkiä. Olo on siis tälläkin hetkellä varsin väsynyt, mutta en halua mennä vielä nukkuun, koska tää on sitä omaa aikaa.

Mun vanhemmat tuli pikavisiitille, joten tottakai poitsu on nukkunu tänään päivällä todella paljon. Kunhan ei vaan kostautus tulevana yönä. Taitaa olla miehen valvomisvuoro, vaikka en mä raaskikaan sitä valvottaa koko yötä. Näillä vaan on mentävä ja odoteltava rytmien tasaantumista. Tällä hetkellä pieni mies huutaa nälkäänsä eikä varmaan oo aikeissakaan nukkua vielä pitkään aikaan. Muutama yö takaperin poitsu valvotti miestä aamukasiin. Kyllä me arveltiin, että poika on yökukkuja, mutta ei sen ny ihan tätä pitäny tarkottaa. Äiti ja isi on jo vähän väsyneitä ja haluis nukkua ees yhtenä yönä kunnon yöunet.

Sen siitä siis sai, kun meni kehuskeleen poitsun yhtäjaksosilla kuuden-kaheksan tunnin yöunilla. Nyt ne on vaan toiveissa. Jospa se tästä...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses