MInä ja hän (kuvia mein taipaleelta)

Huomasin, että olin kirjotellu minusta ja hänestä jo aiemmin, mutta silti aattelin kirjotella taas.

Minä ja hän = me. Eipä ois uskonu sillon vappuna 2008, että siitä tulee tärkeä myöhemmän elämäni kannalta. Ehkäpä sen takia mun vappu venähti viispäiväseks ja kotona kävin vaan kertaalleen vaihtaa vaatteet. Jossain vaiheessa loppuviikosta oli pakko mennä ostoksille h&m:lle, koska ei viittiny olla enää samoissa vaatteissa. Ja en tietty halunnu lähtee käymään kotona, kun se ois vieny kallisarvosta yhteistä aikaa. :) Mies heitti mut sunnuntaina kotiin ja sit soiteltiin pitkin viikkoa. Mies tuli mun luo seuraavana viikonloppuna ja myös sitä seuraavana, josta alkoi virallisesti meiän seurustelu.

Tapailtiin koko toukokuun ajan ja sit tehtiin uhkarohkee ja jonkun mielestä ehkä järjetönkin päätös, sillä voi sanoo, että muutin koko kesäks 2008 anoppilaan. Ekan kerran näin miehen vanhemmat samalla, kun toin mun kamoja niitten luo. Käytiin anopin kanssa ostamassa miehen serkulle yo-ruusut ja mun piti valita ne.Kesäkuun alun olin kuitenkin Tampereella, sillä olin vastaava ohjaaja SPR:n päiväleirillä.. Juhannus vietettiin Porissa RMJ:ssä ja tutustuin samalla mun miehen kavereihin, joista osa on edelleen myös mun kavereita. Suoritin kesän aikana myös erkan aineopintoja Jyväskylään ja kävin muutamankin kerran tenttimässä siellä, tenttiin luin aika monta kertaa ulkosalla ja otin samalla aurinkoa ja odottelin miestä töistä. Miehen työ oli oikeestaan syy mun kesän vietolle anoppilassa.

Kesän jälkeen tein seuraavan uhkarohkeen päätöksen, sillä mies opiskeli vielä tuolloin Jyväskylässä ja muutin hänen solukämppäänsä syksyks ja kevääks 2008-2009. Opintoni olivat jo siinä vaiheessa, että pystyin tekemään tehtäviä tai oikeestaan gradua kotoa käsin. Meillä oli todella hauska vuosi ja toinen kämppis oli ja on edelleen loistava tyyppi. Miehen ja tän kämppiksen kanssa koettiin sen vuoden aikan monenlaista. Keväällä 2009 mies vaihtoi kaupunkia ja samalla jatkoi opintoja täällä. Vappuna 2009 eli vuosi tapaamisesta, muutettiin yhteiseen asuntoon ja saman vuoden juhannuksena perheemme sai lisäystä kahden kissanpennun muodossa. Kesä meni pitkälti Treella, koska mies sai täältä töitä ja myös minä olin osan kesästä töissä paimentamassa lapsia.

Loppusyksystä muutettiin taas, tällä kertaa asumisoikeuskämppään tien toiselle puolen. Seuraava tärkee tapahtuma meiän elämässä koettiin tammikuussa 2010, kun mentiin kihloihin. Se oli oikeestaan mein molempien päätös, mutta ihmetyksekseni mies halusi kosia oikeen virallisesti, samoin hän pyysi suostumuksen mun isältä. Asiat siis menivät tietyn kaavan mukaan. Keväällä vietettiin mukava ja piristävä viikko Kanarialla miehen porukoiden kanssa. Samoihin aikoihin päätettiin myös hääpäivä saman vuoden syksylle.

Häitä juhlittiin kahteeen kertaan, koska mä en kuulu kirkkoon. Virallisesti mentiin siis naimisiin 1.10.010 maistraatissa ja se päivämäärä myös kaiverrettiin sormuksiin, mutta juhlittiin sukulaisten ja ystävien kesken vasta seuraavana päivänä. Mies jatkoi opintojaan ja mä taas tienasin opehommilla. Elettiin siis normaalia arkea. Seuraavana vuonna päätettiin lapsen hankkimisesta, mutta sitä ennen mun piti saada oma kroppani kuntoon. Sain lääkäriltä luvan ja muutaman kuukauden kuluttua sain parhaan 30-vuotislahjan, vaikka en tiennytkään sitä vielä silloin. Ja nyt, huhtikuussa 2012, saimme perheeseemme ihanan pienen pojan sulostuttamaan elämäämme.

Mieheni on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja asioita paljon pohdiskeleva. Hän saattaa viettää useamman tunnin koneella ja koodailla jotain, mistä mä en ymmärrä mitään. Joskus hän muun muuassa laskeskeli, kuinka monta jotain juttua mahtuun yhteen jalkapallokenttään. Käsittämätöntä. Mieheni ottaa mut ja nyt tietysti myös pojan huomioon ja sen hän tekee pienten asioiden, kuten mun lempisuklaan tai -karkkien muodossa. Mieheni on varsin huono muistamaan kaikenlaisia juhla- ja merkkipäiviä, mutta se kuuluu hänen persoonaansa. Kun mieheni kuuli tulevansa isäksi, hän oli aluksi hyvin hämmentynyt, mutta hyvin nopeasti hän oli sinut asian kanssa. Raskausaikana mieheni oli mukana ultrissa ja neuvolakäynneillä, jos ne vain sopivat hänen aikatauluihinsa. Mun mielestä myös se osoittaa hienosti hänen suhtautumistaan asioihin.

Me sovimme hyvin yhteen, koska olemme joissakin asioissa valitettavasti hyvin samanlaisia, esimerkiksi siivous ei oo kummankaan meiän lempipuuhaa ja tykkäsimme tehdä asioita ex tempore ja hyvin useasti mieheni on löytänyt itsensä yhtäkkiä Ideaparkista ja muusta vastaavasta paikasta, koska hän haluaa olla mulle mieliksi, vaikka ei rakastakaan shoppailua. On myös hyvä, että meillä on samanlainen, hieman kiero ja muiden vaikeasti ymmärrettävä huumorintaju ja puhetapa. Rakastan miehessäni myös hänen sitoutumistaan asoihin, jos hän päättä tehdä jotain, hän myös tekee sen eikä jätä puolitiehen.

Voin siis sanoa, että mulla on maailman ihanin mies ja nykyään meiän pojalla maailman paras isä, joka on aktiivisesti ja ihailtavasti mukana pojan hoitamisessa ja muuten olemisessa. Rakastan.

Tässä kuvia kuluneen neljän vuoden varrelta.