Siirry pääsisältöön

Kestoilusta


On pitäny jo jonkin aikaa kirjotella meiän kestoilusta, mutta teen sen vasta nyt.

 Päätettiin miehen kanssa jo ennen Murusen syntymää, että ainakin kokeillaan kestoilua ja jos se onnistuu, käytetään päivät niitä ja yöt pääosin kertsejä. Ekat pari viikkoo mentiin kuitenkin ihan kertakäytöillä, sillä jo muutenkin oli niin paljon kaikkee uutta opeteltavaa. Miehen isyysloman aikaan kokeiltiin ekan kerran kestovaippaa ja todettiin se hyväks ja ei niin monimutkaseks vaihtoehdoks kun olin etukäteen pelänny. Siitä lähtien on kyläilyä ja shoppailua lukuunottamatta menty pelkästään kestoilla. Mitään vaipoista ei oo ostettu uutena, vaan kiertelin kirppareita ja ostin nettikirpparin kautta ja lisäks ostin myös yhdeltä ystävältä ja siskoni toi lisää kuoria, kun niitä oli aivan liian vähän. Ekan keston meillä muuten otti käyttöön mies ja sen kokoomisessa ei ollu mitään ongelmia, toisin kun mulla alussa. 

Tällä hetkellä, kun Murunen on huomenna kuusiviikkoinen, meillä on käytetty kestoja kuukauden ajan. Imsevimsen flanelletet (kai ne on noita), niiden kuoret ja erilaiset lisäimut on tuttuja juttuja ja niillä mennään tällä hetkellä. Ollaan kokeiltu myös Muumeja ja Fuzz Bunzeja ja niitä käytetään myös jatkossa, koska ne tuntuvat sopivan niin hyvin meiän poitsulle. Pitäs viel keksiä, mikä ois hyvä yövaippa, joka pitäs pissit ja kakat sisällään, vaikka toki vaihetaan tarvittaessa vaippa myös yöllä. 

Mein poika on niin kova pissimään, että vaippa ja imu on aina ihan litimärkiä, mutta vielä ei oo tullu mitään sentään kuoresta läpi. Vaippoja siis menee päivässä ihan kiitettävän monta ja sen takia niitä saa olla pesemässäkin joka toinen päivä, kun vaipparoskis täyttyy sen verran nopeesti. Pesu, narulle laitto ja niiden kokoominen on kuitenkin pieni vaiva verrattuna siihen, kuinka paljon säästyy roskaa, joita kertakäytöistä tulee ihan kiitettävästi.

Ai niin, mun vanhemmat eli Murusen mummi ja pappa (myöskin miehen vanhempia kutsutaan samoilla nimillä) kävivät viikonloppuna ja näytin mummille, miten kestovaippa kootaan. Tosin sillä kertaa oli kyseessä Muumi-vaippa, joka toimii samalla tavalla kun kertsikin, eikä tartte välttämättä laittaa mitään lisäimuja. Jos kyse ois ollu Imsevimseistä, ei mun äiti ois välttämättä osannu vaihtaa sitä. Voi olla, että sitten kun Murunen menee yökylään mummilaan, käytetään vaan Muumeja tai Fuzzeja niiden helppouden takia. Jos mummit ja papat vaan suostuu käyttämään kestoja.

Kestoilu ei siis ollu aiemmin tuttua ja nyt onkin tullu opeteltua paljon uusia sanoja ja termejä. Edelleenkin monet termit ovat hepreaa, mutta myös näin tietämättömänä on pärjätty ihan hyvin. Mun sisko kysy multa jo joskus viime vuoden puolella, ollaanko käyttämässä kestoja. En muista, mitä sillon vastasin, mutta on kyllä ollu oikee ratkasu ja voin suositella sitä muillekin. Eikä siitä kyllä juurikaan oo lisävaivaa, mitä nyt kakkavaipat kannattaa aina huuhdella ennen vaipparoskikseen laittoa.

Näin siis meillä.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen