Siirry pääsisältöön

Ensimmäinen kuukausi takana vanhemmuutta


 Rakas pieni Murunen, Kirppusemme!

 Olet ilahduttanut meitä läsnäolollasi jo reilun kuukauden ajan ja sitä ennenkin jo sen 9 kuukautta. Syntyessäsi olit pieni rääpäle, joka menetti yhden pisteen jäntevyyden puuttumisesta, mutta niin ei kävisi enää. Sinua ei voi jättää hetkeksikään vartioimatta hoitopöydälle, koska jalkasi vispaavat siihen malliin, että ei tiedä, mitä tapahtuisi. Vaipanvaihdot ja muut hoitotoimenpiteet (aamu- ja iltapesut, pyllynpesu kakan jälkeen ym.) ovat välillä sinulle nautinto ja välillä huudat kurkku suorana, kun et tykkää yhtään. Jostain syystä, varsinkin yöaikaan, sinä tykkäät makoilla vessassa hoitoalustan päällä ja sanot vain "hää", kun näet ilmeisesti jotain mielenkiintoista.

Ruokaakin saat tarpeeksi, koska paino oli noussut riittävästi viime neuvolakäynnistä. Auta armias, jos äiti tai isi on liian hidas ja pullo ei ole suussa juuri sillä sekunnilla, kun sinulle iskee nälkä. Silloin sinusta lähtee uskomattoman kova ääni, joka hivelee korvia varsinkin yöaikaan. Tällä hetkellä ruokailet noin neljän tunnin välein, tosin viime yönä maitoa piti saada hieman useammin, jostain syystä. Ihana katsella sinua Murunen, kun tiedät saavasi ruokaa ja sinulle laitetaan rätti leuan alle ja sinä hymyilet. Siitä tulee aina niin hyvälle mielelle, kun pystyy pitämään sinut tyytyväisenä ja kylläisenä.

Yksi asia, mihin äiti ja isi toivoisi vähän parannusta, ovat sinun yöunesi tai niiden olemattomuus. Äiti ja isi eivät millään jaksaisi (varsinkaan isi, joka lähtee aamuisin töihin) valvoa kanssasi koko yötä. Onhan se mukava, kun sinä vain killität suurilla sinisillä silmilläsi ja sinun voi kuvitella sanovan: " Mua ei väsytä ollenkaan , hää." Puoli viisi tai kuusi aamulla ei ole sopiva nukkumaanmenoaika sinun ikäisellesi pienelle pojalle, Murunen. Useimmat vauvat  ovat siinä vaiheessa nukkuneet jo monta tuntia tai jopa heräilemässä uuteen aamuun. Tosin sinä et ole missään vaiheessa nukkunut sitä 20 tuntia vuorokaudessa, vaan sinulle riittää yleensä vain 15 tunnin unoset, jos sitäkään. Luulisi, että koska valvot yöllä, sinulle tulisi uni edes päivällä, mutta niin ei tapahdu kovin usein. Jos haluaa sinun nukkuvan päikkärit, täytyy äitin ja/tai isin lähteä kanssasi vaunulenkille, vaunuihin nukut yleensä jo koppaan laitettaessa. Tästä syystä äiti onkin harrastanut lähes joka päivä pitkiä kävelylenkkejä keskustaan tai johonkin muualle, jotta sinä saisit jonkunlaiset unoset vedettyä päivälläkin. Tosin tällä viikolla olet yllättänyt äitin ja isin jo monena päivänä nukkumalla myös päivällä tai ainakin iltaunet. Unten maille sinua ei yleensä saa ennen puolta yötä, äiti on opettanut sinut huonoille tavoille silloin, kun sinä olit vielä mahassa.

Joka päivä on ihanaa seurata kasvamistasi ja kehittymistäsi. Äitin ja isin mielestä on hauskaa, kun aivastat ja aivan viimeiseksi sinä yleensä "sanot" "iuu". Olet näyttänyt oman tahtosi jo alusta pitäen ja sinun pitää saada kaikki heti just nyt tai muuten sinä huudat. Et myöskään tykkää, jos äiti tai isi katoaa liian pitkäksi aikaa laittamaan ruokaa, käymään vessassa, syömään tai vaikka lukemaan päivän lehteä ja tämän sinä ilmaiset varsin selkeästi. Yksin ei ole kiva olla varsinkaan omassa sängyssä päiväsaikaan.

Sinä olet varsinainen sylivauva ja siksi et juuri viihdykään peiton päällä sohvalla tai sängyllä. Äiti on tehnyt muutamankin kirpparireissun kantaen sinua, koska et herättyäsi enää viihtynyt vaunuissa. Hyvin usein äitin ja isin illat menee kanssasi, Murunen, makoillen olohuoneen sohvalla ja telkkua kattellen. Nuorestä iästäsi huolimatta olet katsellut jo monta jääkiekko-ottelua ja pelannut isin kanssa jokusen räiskintäpelinkin.

Siinä mielessä olet helppo vauva, ettei sinua tai sinun untasi häiritse ympärillä oleva melu. Ollessasi reilun viikon vanha kävimme kanssasi Hulluilta päiviltä ostamassa äidille uuden läppärin etkä sinä ollut moksiskaan, vaan vedit kaukalossasi onnellisena sikeitä nallepuku päällä. Jos sinulla ei ole nälkä tai kakat tai pissit vaipassa, olet tyytyväinen ja iloinen pieni mies.

Rakas pieni Murusemme, olet suloinen äitin ja isin elämän keskipiste ja pieni ihme. Äiti ja isi rakastaa sinua ja haluavat olla sinulle parhaat mahdolliset vanhemmat.





Kommentit

  1. Tuli vaan mieleen tästä nukkumisasiasta, että nukkuuko vauva yöunensa unipussissa vai jonkin muun peitteen alla? Jostakin luin, että pussissa nukkuminen voi tehdä jotkut vauvat rauhalliseksi, jolloin uni maittaa paremmin.

    Ansku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauva nukkuu yönsä omassa sängyssä osittain peiton alla. On sen verran kuumakalle ettei voi laittaa peittoo kokonaan päälle.
      Luulen, että ton kuumakalleuden (mikä sana) takia unipussi ei auta meiän tilanteessa. Mut pitänee miettiä sitäkin tässä, jos yöt ei rauhotu. Tälläkin hetkellä pieni mies on isänsä sylissä, kun isä pelaa koneella eikä sitä väsytä sit yhtään.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses