Siirry pääsisältöön

1-vuotiaan Murusen kuulumisia



Aattelin nyt kirjotella jotain meiän pojan kuulumisia kuvien kera. Murunen täytti siis 1 vuotta huhtikuun alussa ja on kohta 1v ja 3 kk. Vuoden rajapyykin jälkeen on ehtiny tapahtua kehityksen kannalta paljon.

Murunen ei vielä kävele, mutta tän viikon aikana on innostunu vasta kunnolla taaperokärrystä ja liikkuukin sen kanssa sekä sisällä että ulkona. Sisällä käy ihan itte hakeen sen. Ei kävelemään lähtämisessäkään ei pitäs enää mennä kauaa. Tosin Murunen on edistyny kaikissa taidoissa keskiarvoo hitaammin. Murunen esimerkiks lähti konttaamaan vasta vähän ennen vuoden ikää. Portaita poika kiipee jo sujuvasti ylöspäin, alaspäin on vielä vähän reenattava, mutta osaa kuitenki laskeutua jalat edellä. Sohvalle poika nousi ite kuukaus sitten ja nyt sitä tehään sit jatkuvasti, joten silmät saa olla selässäki. Ilman tukea Murunen nousi seisomaan juhannuksen jälkeen eli ei oo vielä kauaa osannu itte seistä.


Murusen syöminen on vaihtelevaa, välillä ruoka maistuu mainiosti, välillä taas tökkii oikeen kunnolla. Meni kauan, ennen ku poika suostu syömään ruokia, joissa on isoja paloja, ne vaan sylkästiin pois. Edelleen on sama juttu esimerkiks isojen paprikanpalasten suhteen. Poika syö yleensä aamu-ja iltamannapuuron hyvällä ruokahalulla, vaikka muuten päivän ruokailut ei välttämättä sujukaan. Ja tottakai aikuisen ruokalautasella on paljon parempaa sapuskaa ja se saattaa maittaaki omaa ruokaa paremmin. Välillä Murunen saa syödä myös itse, koko ajan enemmän ja enemmän. Poika on varsinainen maitopoika, sillä hän juo ruoan yhteydessä maitoa mukista, paitsi välipalalla ja iltapuuron jälkeen saa pullollisen.


Tuttipullo on vielä kovin tärkee eikä siitä olla ihan vielä luopumassa. Jos tuttipullo on jääny näkyville, Murunen hakee sen ja yrittää juoda. Tuttipullon sijaan maito saadaan varsinkin muualla kuin kotona ollessa usein myös 2 desin tetrasta pillillä. Tuttia poika syö edelleen, mutta pääosin vain nukkumaan mennessä ja muuten tarvittaessa.

Murunen on ollu ilopilleri koko ikänsä. Kaikkialla, missä liikkuu pojan kanssa, ihmiset ihmettelevät pojan hyväntuulisuutta ja vierastamattomuutta. Murunen myös yleensä hymyilee jokaiselle vastaantulijalle ja nykyään yrittää myös keskustella. Meiän pieni hymypoika.




Toisaalta myös oma luonne tulee myös selkeästi ilmi. Omatahto alkaa olla vahva ja myös kaikki kielletty kiinnostaa tottakai. Kissoja on kiva ottaa kiinni naamasta, vähän läppästä tai ottaa kiinni hännästä. Toinen kissoista hyväksyy sen, mutta toinen lähtee sillon pois. Stereot on jokapäivänen kiinnostuksen kohde, samoin lipaston ja keittiönlaatikot. Eli tekniikka kiinnostaa. Murunen tietää, miten xboxin saa päälle, mistä säätyy voluumit ja mistä tietokone sammutetaan. Niin ja tietty, miten puhelimen näppäinlukko avataan ja soitetaan tai laitetaan tekstiviesti jollekin. Nyt myös valokuvaus kiinnostaa ja äiti saa vähän lepoa, kun antaa pojan kuvailla rauhassa, mitä haluaa.



Selkeitä sanoja on ainoastaan pappa. Kissa on sssh, vyö on vöö, lamppu on -mppu, muki on mmm, ankka on -nkka, kakka tarkottaa ainaki sukkaa ja kenkää, napa on papa. Puhettahan pojalta on tullu jo pienestä asti, tullu siis äitiinsä. Vielä kun ymmärtäs, mitä poika puhuu ja selittää.

Poika nukkuu sentään paremmin ku aiemmin. Pienenä nukuttiin välillä päivät ja sit valvotettiin äitiä ja isiä aamukuuteen. Nyt poika menee nukkumaan 23 maissa ja nukkuu ysiin, tosin herää yöllä vaihtelevasti. Välillä riittää, kun laittaa tutin suuhun, mutta välillä pitää ottaa meiän sänkyyn, jossa nukahtaa välittömästi (meillä 140 cm sänky). Ollaan tässä pian siirtämässä Murusta omaan huoneeseen ja edelleen tulee nukkumaan häkkisängyssä. Unilelu on erittäin tärkee, sillä ilman sitä ei uni tule. Sen päälle, alle tai viereen nukahetaan mitä ihmeellisimpiin asentoihin.



Molemmat papat on Muruselle tosi tärkeitä ja kun pappa on paikalla, poika on koko ajan kimpussa. Ihanaa seurata, kuinka molemmat papat antaa aikaansa pojalle, samoin on mummien laita. Myös isi on tärkee, jopa tärkeempi kun äiti. Osittain johtuu varmaan miehen pitkästä kotonaolosta ja muutenki paljon pojan kanssa vietetystä ajasta. Läheisyyden kaipuu on tällä hetkellä suurta, sillä yksin leikitään vaan sillon, kun äiti tai isi on lähes vieressä. Sylissä poika haluis olla koko ajan, sillä muuten alkaa huuto. Yksin vessaan pääseminen on haaste, samoin suihkuun meno, jos mies ei oo kotona.




Ihana pieni poika meille on suotu ja toivottavasti suodaan vielä muutama sisaruskin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen