Murunen sairastaa

kuvissa poika aiemmin tänä vuonna

Murunen on ollu kuumeessa jo kohta viikon verran. Viime viikonloppuna oli vaan pientä lämpöö ja oltiin ihan normaalisti pihallakin. Sunnuntai-iltana nousi kuume jo lähemmäks 38:aa, joten soitin hoitotädille, ettei poika tule ennen keskiviikkoa hoitoon. Mä jäin siis kotiin pojan kanssa, koska mies ei voi olla pois töistä ainakaan noin montaa päivää. Töitä olis ollu tarjolla yhelle päivälle, mutta eiköhän niitä ala kohta puoliin ilmaantumaan muutenkin.

Hengailtiin pojan kanssa vaan kotosalla oikeestaan torstai-iltapäivään asti, jollon mies tuli jo aikasemmin kotiin (ennen klo 16) ja mä pääsin hengähtään lastentarvikekirppiskierroksen merkeissä. Alkuviikko olikin mennyt tutun kaavan mukaan. Poika ylös viimestään puoli kasi, kasilta aamupuuro. Telkkari auki ja kattelemaan Lentokenttää ja kaikkia muita katottavia ohjelmia, joita tulee siihen aikaan. Ja ne samat ohjelmat muuten tulee joka arkipäivä, sen huomasin. Mua rupes aika pian puuduttamaan pelkkä sisällä olo ja käytiinkin pojan kanssa hakemassa posti laatikosta, jotta saatiin nauttia edes hetki ulkoilmasta. Siinä oli meiän kaikki ulkoilut perjantaihin asti. Me vaan istua möllöteltiin sohvalla, jonne tein pojalle oman pesän, jossa hän sit nukkukin useemmat unet päivän aikana. Mies teki pitkää päivää töissä, joten mulla ei ollu muuta vaihtoehtoo, kun viettää pojan kanssa kaikki päivät kotosalla.

Kuumeesta huolimatta poika jaksaa leikkiä ihan normaalisti ja mää saatoin ihan vähän torkkua sohvalla ja havahtua pojan tekevän jotain kiellettyä. Samalla lailla poika jaksaa kiivetä pöydälle (jos tuoli jäänyt laittamatta pöydän alle), kaataa kissan vesikupin, tyhjentää vispilöitä, salaattiottimia ja muuta mukavaa ja levitellä ne pitkin asuntoa. Tottakai myös kaukosäädin on pakko ottaa ja vaihtaa kanavaa juuri sillon, kun ei tarttis. Kaukosäätimestä (puuttuu patterikotelon suojus, poika rikko sen)on kiva irrottaa patterit ja työntää ne sohvan alle. Niin ja sälekaihtimia on pakko mennä räpeltämään, kattoo huomaako kukaan ja jatkaa pirullisesti toimintaa. On siis kiirettä pitäny täällä kotona.

Murunen ei siis menny keskiviikkona hoitoon eikä loppuviikollakaan. Laitoin hoitajalle viestiä asiasta ja siellä on neljästä lapsesta kolme ollu yhen tai useemman päivän pois. Tais siis tauti iskee kunnolla. Mä oisin mielihyvin laittanu pojan hoitoon, mutta ei kunto vielä sallinu sitä. Keskiviikko-iltana nousi kuume jo päälle 38:aan, mutta laski aamuksi vähän reilu 37:ään. Samoin tapahtu myös torstaina. Perjantaiaamuna Murusella oli enää pientä lämpöö, joten ajateltiin tehäkii jotain päivän aikana, lähtee pois kotoo. Soitin kuitenki aamusta terveyspalvelujen neuvontaan ja ne anto sieltä lääkäriajan iltapäivälle. Mies meni pojan kanssa, koska mä kävin tekemässä kypsärin yliopistolla. Onneks meni, sillä lääkäritäti totes tulehdukset molemmissa korvissa ja määräs antibioottikuurin.

Eilen illalla kuume pomppas jo 39:ään ja me huolestuttiin ja mietittiin käyntiä ensiavussa, Mies kuitenkin soitti taas terveyspalvelujen neuvontaan ja siellä sairaanhoitaja rauhoitteli ja kerto antibioottikuurin voivan nostaa kuumeen korkeaksikin, joten ei lähetty näytille. Tukkonen poika on myös, räkää riittää ihan kiitettävästi. Lääkkeeksi sairaanhoitaja käski antaa nestemäistä Buranaa tai vastaavaa, jota meillä on ja ollaan annettu pojalle muutaman päivän ajan.

Päivystykseen meitä ei lähetetty, koska poika on pirteä ja syö hyvin. Ruoka on maittanu jopa normaalia paremmin. Syöminen vaan on tylsää puuhaa, kun ruokaa ei saa heitellä ympäriinsä eikä maitomukia kaataa pöydälle. Kaikki kiva on siis kiellettyä, mutta kaikkea on pakko kokeilla pieni virne naamalla.

Meillä oli suunnitelmissa mennä sunnuntaina kattoon Eliittikisoja Ratinaan koko porukalla, mut se jää nyt vaan haaveeks. Sairaanhoitaja-täti kerto kuumeen kestävän kolmisen päivää, joten koko viikonloppu vaan sairastellaan ja ilmeisesti vielä maanantai pitää olla pois hoidosta. Mä en tykkää, mutta eipä sille voi mitään. Etusijalla on kuitenkin poika ja pojan terveys.

Niin ja kaikki lähti puhkeamassa olevista poskihampaista, joiden ajateltiin olevan syynä viime viikonlopun pieneen lämpöön.

Edit. Just tultiin Acutan ensiavusta. Murusen kuume lähenteli neljääkymmentä ja poika huusi hysteerisesti herättyään kesken unien. Mies soitti ensiapuun ja käskivät lähtee näytille. Lääkäri katto korvat, kuunteli keuhkot (mitä omalääkäri ei jostain syystä tehny), katto suuhun ja mittas kuumeen. Saatiin resepti vahvemmalle kipulääkkelle ja eka satsi jo ensiavussa. Poika piristy heti, kun pääsi viileeseen (alle 10 astetta) ulkoilmaan ja oli jo oma ittensä, kun päästiin ensiapuun. Nyt siis ootellaan kuumeen laskemista ja levätään vaan. Ainakin maanantai menee vielä kotona.