Aluks alkukesän tuntemuksia:
Tiiän, että nyt sohasen muurahaispesää, mutta asia on meiän perheessä hyvinkin ajankohtanen. Elo-syyskuun vaihteessa syntyy vauva ja esikoinen on sillon vajaa 2,5-vuotias. Poika on ollu perhepäivähoidossa viime elokuulta, mutta on nyt heinäkuun ja myös puolet elokuusta kotona. Sen jälkeen poika jatkaa hoidossa. Moni kysyy, miksi, vaikka mä oon vauvan kanssa kotona. Asiat ei oo aina niin mustavalkosia ja tätäkin asiaa pohdittiin kauan.
Punnittiin asiaa niin rahallisesti kuin mun oman ja myös pojan jaksamisen kannalta. Poika oli pienestä pitäen huono nukkuja. Välillä valvottiin lähes aamukuuteen. Nyt meillä on vielä eri tilanne, kun mies on arkipäivät töissä ja myös hänen tulisi saada nukkua. Jos myös tuleva Natiainen on yhtä huono nukkuja kun Murunen, mun jaksaminen on tiukilla. Joku totes jollain keskustelupalstalla, ettei saisi haluta lisää lapsia, jos ei kykene hoitamaan niitä kotona. Mä inhoon tollasia kommentteja. Muutenkin nää on perhekohtasia asioita. Aina.
Rahallisesti hoidon jatkaminen ei oo kannattavaa, mutta mä epäilen mun omaa jaksamista, jos poika on päivät kotona. Todellakaan joka päivä en oo lasta viemässä hoitoon, mutta varmaan kerran, pari viikossa. Tilannettahan ei voi tietää etukäteen, mutta siihen on nyt kuitenki varauduttu. Toinen juttu on se, etten mä kykene tarjoamaan samanikästen seuraa ja erilaisia virikkeitä niin paljon kuin hoidossa on mahollista. Poika tykkää lähtee hoitoon, koska siellä on leikkiseuraa ja mukava hoitotäti. Meillä ei myöskään oo tässä ihan lähellä samanikästä leikkiseuraa tarjolla.
Edit. 30.11.
Pojan viimeinen hoitopäivä oli perjantaina ja ollaan kiitollisia siitä, että poika sai olla hoidossa tänne asti eli lähes koko syksyn ja hoitopäiviä oli kuitenki enemmän, kun aattelin. Kuten arveltiin, vauvan unirytmit on ollu kovasti hakusessa, tosin tällä kertaa niukan painonnousun takia, joten 3 tunnin säännölliset syötöt eivät oo voineet olla vaikuttamatta tytön rytmeihin. Muuten Tyty nukkuu yleensä yönsä hyvin, kunhan rupee yöunille (tänään puol kolmen maissa), mutta me vanhemmat ollaan taas nukuttu huonoja yöunia oikeestaan Tytyn syntymästä, eli syyskuun alusta, asti. Mulla olis ollu kotona tosi rankkaa kahen pienen lapsen kanssa, joiden unirytmit on aivan erilaiset ja Murusen kanssa ei voi luistaa tietyistä päivän rutiineistakaan. Murunen on vielä sen verran mustasukkanen vauvasta, että oikeestaan vaan isi kelpaa ja äiti kelpaa ehkä just ja just, tosin nyt jo useemmin ku aiemmin, joten päivät ois voinu olla aika mielenkiintosia. Jo nyt meiän aamut on ollu välillä lähes katastrofaalisia, kun poika ei suostu nousemaan sängystä saati menemään potalle ja myös sisä- ja ulkovaatteiden pukeminen on ollu tosi vaikeeta, koska pojan oma tahto alkaa olla niin vahva. Murunen myös saattaa lyödä, heittää siskoa jollain lelulla, potkasta päähän näin esimerkiks, joten koko ajan saa olla tarkkana ja silmät selässäki.
Oon tyytyväinen myös siihen, ettei mun oo tarvinnu taistella pojan aamupalan, lounaan ja välipalan syönnin suhteen ku viikonloppusin, sillä täällä kotona se on niin vaikeeta ja äitin ja isin hermot todellaki koetuksella. Murusen perhepäivähoitaja, mutta erityisesti toiset hoitolapset, on ollu pojalle tosi tärkeitä, joten saas nähä, miten nyt käy, kun hoitoon ei enää mennäkään pitkään aikaan.
Vielä enemmän tulee varmasti aiheuttamaan kritiikkiä meiän päätös laittaa tyttö hoitoon jo ens syksynä. Mies pitää kesälomansa ja sen jälkeen molemmat lapset lähtee hoitoon ja syy on sama, kun pojan päivähoidon jatkamisenkin, mun oma jaksaminen. Eikä nykystä suuremmat tulotkaan olis pahitteeks, mutta ennen kaikkea kaipaan paluuta koulumaailmaan sen hektisyydestä ja yllätyksellisistä päivistä huolimatta. Näin meillä, muut tehköön, miten parhaaks kokevat. Kuten oon jo aiemmin todennu, musta ei valitettavasti oo kotiäidiks.
Tiiän, että nyt sohasen muurahaispesää, mutta asia on meiän perheessä hyvinkin ajankohtanen. Elo-syyskuun vaihteessa syntyy vauva ja esikoinen on sillon vajaa 2,5-vuotias. Poika on ollu perhepäivähoidossa viime elokuulta, mutta on nyt heinäkuun ja myös puolet elokuusta kotona. Sen jälkeen poika jatkaa hoidossa. Moni kysyy, miksi, vaikka mä oon vauvan kanssa kotona. Asiat ei oo aina niin mustavalkosia ja tätäkin asiaa pohdittiin kauan.
Punnittiin asiaa niin rahallisesti kuin mun oman ja myös pojan jaksamisen kannalta. Poika oli pienestä pitäen huono nukkuja. Välillä valvottiin lähes aamukuuteen. Nyt meillä on vielä eri tilanne, kun mies on arkipäivät töissä ja myös hänen tulisi saada nukkua. Jos myös tuleva Natiainen on yhtä huono nukkuja kun Murunen, mun jaksaminen on tiukilla. Joku totes jollain keskustelupalstalla, ettei saisi haluta lisää lapsia, jos ei kykene hoitamaan niitä kotona. Mä inhoon tollasia kommentteja. Muutenkin nää on perhekohtasia asioita. Aina.
Rahallisesti hoidon jatkaminen ei oo kannattavaa, mutta mä epäilen mun omaa jaksamista, jos poika on päivät kotona. Todellakaan joka päivä en oo lasta viemässä hoitoon, mutta varmaan kerran, pari viikossa. Tilannettahan ei voi tietää etukäteen, mutta siihen on nyt kuitenki varauduttu. Toinen juttu on se, etten mä kykene tarjoamaan samanikästen seuraa ja erilaisia virikkeitä niin paljon kuin hoidossa on mahollista. Poika tykkää lähtee hoitoon, koska siellä on leikkiseuraa ja mukava hoitotäti. Meillä ei myöskään oo tässä ihan lähellä samanikästä leikkiseuraa tarjolla.
Edit. 30.11.
Pojan viimeinen hoitopäivä oli perjantaina ja ollaan kiitollisia siitä, että poika sai olla hoidossa tänne asti eli lähes koko syksyn ja hoitopäiviä oli kuitenki enemmän, kun aattelin. Kuten arveltiin, vauvan unirytmit on ollu kovasti hakusessa, tosin tällä kertaa niukan painonnousun takia, joten 3 tunnin säännölliset syötöt eivät oo voineet olla vaikuttamatta tytön rytmeihin. Muuten Tyty nukkuu yleensä yönsä hyvin, kunhan rupee yöunille (tänään puol kolmen maissa), mutta me vanhemmat ollaan taas nukuttu huonoja yöunia oikeestaan Tytyn syntymästä, eli syyskuun alusta, asti. Mulla olis ollu kotona tosi rankkaa kahen pienen lapsen kanssa, joiden unirytmit on aivan erilaiset ja Murusen kanssa ei voi luistaa tietyistä päivän rutiineistakaan. Murunen on vielä sen verran mustasukkanen vauvasta, että oikeestaan vaan isi kelpaa ja äiti kelpaa ehkä just ja just, tosin nyt jo useemmin ku aiemmin, joten päivät ois voinu olla aika mielenkiintosia. Jo nyt meiän aamut on ollu välillä lähes katastrofaalisia, kun poika ei suostu nousemaan sängystä saati menemään potalle ja myös sisä- ja ulkovaatteiden pukeminen on ollu tosi vaikeeta, koska pojan oma tahto alkaa olla niin vahva. Murunen myös saattaa lyödä, heittää siskoa jollain lelulla, potkasta päähän näin esimerkiks, joten koko ajan saa olla tarkkana ja silmät selässäki.
Oon tyytyväinen myös siihen, ettei mun oo tarvinnu taistella pojan aamupalan, lounaan ja välipalan syönnin suhteen ku viikonloppusin, sillä täällä kotona se on niin vaikeeta ja äitin ja isin hermot todellaki koetuksella. Murusen perhepäivähoitaja, mutta erityisesti toiset hoitolapset, on ollu pojalle tosi tärkeitä, joten saas nähä, miten nyt käy, kun hoitoon ei enää mennäkään pitkään aikaan.
Vielä enemmän tulee varmasti aiheuttamaan kritiikkiä meiän päätös laittaa tyttö hoitoon jo ens syksynä. Mies pitää kesälomansa ja sen jälkeen molemmat lapset lähtee hoitoon ja syy on sama, kun pojan päivähoidon jatkamisenkin, mun oma jaksaminen. Eikä nykystä suuremmat tulotkaan olis pahitteeks, mutta ennen kaikkea kaipaan paluuta koulumaailmaan sen hektisyydestä ja yllätyksellisistä päivistä huolimatta. Näin meillä, muut tehköön, miten parhaaks kokevat. Kuten oon jo aiemmin todennu, musta ei valitettavasti oo kotiäidiks.
Mä tuub ensisyksynä painimaan saman asian kanssa. Meillä lähtee poitsu hoitoon mun äitiysloman päätyttyä, koska ei vaan ole varaa olla kotona vaikka haluisinkin... Ja tästähän oon jo kuullut... Se ois tosi kiva, kun jokainen vain huolehtisi omasta perheestään. Ja jättäis puuttumasta toisten perhe-elämään ja ratkaisuihin. Ymmärrän myös jos vanhemman lapsen "joutuu" viemään tarhaan. Lapset kuitenkin kaipaavat toisia lapsia ja erilaisia virikkeitä. Tosin sitä en ymmärrä jos lasta pidetään hoidossa 7-17, mutta osapäiväsesti joo.
VastaaPoistaMeiän pojan hoitopäivät vaihteli viime syksynä ja oli paljon myös pois hoidosta. Tytyn syntymän jälkeen mies piti isyyslomaa pari viikkoo ja poika lomaili myös muuten. Sillon kun oli hoidossa, poika oikein nautti siitä, että sai olla ilman vauvaa. Ja todellakin, jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa myös tämän asian suhteen.
VastaaPoista