Siirry pääsisältöön

Muutto ja paikkakunnanvaihdos lapsen näkökulmasta



vanhan kodin pihakeinussa
Ajattelin tästäkin asiasta kirjotella, kun rupes mietityttään tää koko muutto ja siihen liittyvät asiat, kun tarkastellaan tilannetta pojan näkökulmasta.

Ensinnäkin poika oli hänelle niin rakkaassa hoitopaikassaan,ihanalla perhepäivähoitajalla elokuusta 2013 marraskuun loppuun 2014. Poika tykkäs kovasti olla siellä päivät etenkin, koska siellä oli omanikästä seuraa. Kavereita oli kolme ja kaikki suunnilleen samanikäsiä kaks poikaa ja yks tyttö. Tulivat kaikki hyvin toimeen keskenään. Oli siis surku lopettaa pojan hoito, mutta Tyty synty ja olin ite kotona. Tosin todennäkösesti oltas pidetty poika edes osapäivähoidossa, jos ei se ois tullu niin kalliiks.

Kun poika jäi kotiin, alko hänellä tylsät ja pitkät päivät. En mä millään kykene enkä kyenny järjestämään samanlaista tekemistä ja olemista kun heillä hoidossa oli ollu. Oltiin kyllä joka päivä pihalla ja käytiin keinumassa tai muuten puistoilemassa, mutta ei se oo sama. Poika tuntu välillä turhautuvan ihan kokonaan. Käytiin kerran moikkaamassa vanhoja hoitokavereita ja voi että, kun poika oli niin mielissään päästessään leikkimään tuttujen kavereitten kanssa.


vanhan kodin takapihalla
Sit päätettiin muuttaa. Muuten todennäkösesti molemmat lapset olis menny samalle hoitotädille ens syksynä, jos hänellä vaan ois ollu vapaita paikkoja. Joten kaikki kuviot meni uusiks. Ei riittäny, että muutettiin, vaan sen lisäks vaihtu myös paikkakunta. Eikä tunnettu täältä ketään etukäteen. Ja edelleenki on aika vähäistä omanikästen seura.

Kun saatiin uuden kodin avaimet ja alotettiin remontti, puhuttiin kotona aina uudesta ja vanhasta kodista. Mentiin uuteen kotiin tekemään remonttia ja isi oli parin viikon ajan lähes kaikki illat siellä. Isi oli remontoimassa uutta kotia ja tuli iltasin vanhaan kotiin. Edelleen poika kysyy, millon mennään Tampereelle vanhaan kotiin. Vanhassa kodissa on jo uudet asukkaat, mutta silti se oli kuitenkin pojan ensimmäinen koti lähes kolmen vuoden ajan. Siellä hänellä oli tuttu oma huone, leikkipaikka heti takapihalla, lähellä tuttuja puistoja ja keskustaan pääsi bussilla 10 minuutin välein. Käytiin keskustassa vähintään kerran viikossa ja ne oli pojalle tärkeitä reissuja. Joka viikko poika kysyy, millon mennään Tampereelle ja erityisesti Pikku Kakkosen puistoon. Kerran ollaan käyty ja poika tykkäs kovasti. Samaan aikaan sattu vielä olemaan leikkikavereitakin paikalla, joten poika nautti leikkipuistoreissusta. Ei tarvinnu leikkiä vaan yksin tai äitin kanssa. 


Kotirappusilla

Pikku Kakkosen puistossa
Nyt ollaan asuttu täällä uudessa kodissa ja uudella paikkakunnalla parisen kuukautta. Naapurissa asuu tällä hetkellä suunnilleen Murusen ikänen poika, mutta he ovat muuttamassa pois. Tosi huono juttu meiän pojan kannalta, joten toivotaan, että siihen muuttaa perhe, jossa on suunnilleen samanikästä leikkiseuraa. Se nimittäin on se, mitä poika tällä hetkellä kaipaa. Lähellä on muutamakin leikkipuistoa, mutta yleensä olemme siellä aina keskenämme. Valitettavasti. Yleensä kerran viikossa ollaan käyty perhekerhossa, jossa poika saa leikkiä toisten lasten kanssa ja se tekee hyvää. Poika odottaa perjantaita, koska sillon pääsee keltaiseen taloon kerhoon, kuten hän sanoo. 

Muutto ei oo ollu helppo juttu pojalle, mutta pikku hiljaa hän on alkanu sopeutua uuteen kotiin ja ympäristöön. Leikkikavereita vaan täytyisi löytyä lisää. 

Muoks. Mut löytää nykysin myös Instagramista nimimerkillä tikrulainen81. Sinne vaan katteleen kuvia. :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen