Muutto ja paikkakunnanvaihdos lapsen näkökulmasta

vanhan kodin pihakeinussa

Ajattelin tästäkin asiasta kirjotella, kun rupes mietityttään tää koko muutto ja siihen liittyvät asiat, kun tarkastellaan tilannetta pojan näkökulmasta.

Ensinnäkin poika oli hänelle niin rakkaassa hoitopaikassaan,ihanalla perhepäivähoitajalla elokuusta 2013 marraskuun loppuun 2014. Poika tykkäs kovasti olla siellä päivät etenkin, koska siellä oli omanikästä seuraa. Kavereita oli kolme ja kaikki suunnilleen samanikäsiä kaks poikaa ja yks tyttö. Tulivat kaikki hyvin toimeen keskenään. Oli siis surku lopettaa pojan hoito, mutta Tyty synty ja olin ite kotona. Tosin todennäkösesti oltas pidetty poika edes osapäivähoidossa, jos ei se ois tullu niin kalliiks.

Kun poika jäi kotiin, alko hänellä tylsät ja pitkät päivät. En mä millään kykene enkä kyenny järjestämään samanlaista tekemistä ja olemista kun heillä hoidossa oli ollu. Oltiin kyllä joka päivä pihalla ja käytiin keinumassa tai muuten puistoilemassa, mutta ei se oo sama. Poika tuntu välillä turhautuvan ihan kokonaan. Käytiin kerran moikkaamassa vanhoja hoitokavereita ja voi että, kun poika oli niin mielissään päästessään leikkimään tuttujen kavereitten kanssa.

vanhan kodin takapihalla

Sit päätettiin muuttaa. Muuten todennäkösesti molemmat lapset olis menny samalle hoitotädille ens syksynä, jos hänellä vaan ois ollu vapaita paikkoja. Joten kaikki kuviot meni uusiks. Ei riittäny, että muutettiin, vaan sen lisäks vaihtu myös paikkakunta. Eikä tunnettu täältä ketään etukäteen. Ja edelleenki on aika vähäistä omanikästen seura.

Kun saatiin uuden kodin avaimet ja alotettiin remontti, puhuttiin kotona aina uudesta ja vanhasta kodista. Mentiin uuteen kotiin tekemään remonttia ja isi oli parin viikon ajan lähes kaikki illat siellä. Isi oli remontoimassa uutta kotia ja tuli iltasin vanhaan kotiin. Edelleen poika kysyy, millon mennään Tampereelle vanhaan kotiin. Vanhassa kodissa on jo uudet asukkaat, mutta silti se oli kuitenkin pojan ensimmäinen koti lähes kolmen vuoden ajan. Siellä hänellä oli tuttu oma huone, leikkipaikka heti takapihalla, lähellä tuttuja puistoja ja keskustaan pääsi bussilla 10 minuutin välein. Käytiin keskustassa vähintään kerran viikossa ja ne oli pojalle tärkeitä reissuja. Joka viikko poika kysyy, millon mennään Tampereelle ja erityisesti Pikku Kakkosen puistoon. Kerran ollaan käyty ja poika tykkäs kovasti. Samaan aikaan sattu vielä olemaan leikkikavereitakin paikalla, joten poika nautti leikkipuistoreissusta. Ei tarvinnu leikkiä vaan yksin tai äitin kanssa. 

Kotirappusilla

Pikku Kakkosen puistossa

Nyt ollaan asuttu täällä uudessa kodissa ja uudella paikkakunnalla parisen kuukautta. Naapurissa asuu tällä hetkellä suunnilleen Murusen ikänen poika, mutta he ovat muuttamassa pois. Tosi huono juttu meiän pojan kannalta, joten toivotaan, että siihen muuttaa perhe, jossa on suunnilleen samanikästä leikkiseuraa. Se nimittäin on se, mitä poika tällä hetkellä kaipaa. Lähellä on muutamakin leikkipuistoa, mutta yleensä olemme siellä aina keskenämme. Valitettavasti. Yleensä kerran viikossa ollaan käyty perhekerhossa, jossa poika saa leikkiä toisten lasten kanssa ja se tekee hyvää. Poika odottaa perjantaita, koska sillon pääsee keltaiseen taloon kerhoon, kuten hän sanoo. 

Muutto ei oo ollu helppo juttu pojalle, mutta pikku hiljaa hän on alkanu sopeutua uuteen kotiin ja ympäristöön. Leikkikavereita vaan täytyisi löytyä lisää. 

Muoks. Mut löytää nykysin myös Instagramista nimimerkillä tikrulainen81. Sinne vaan katteleen kuvia. :)