Jälkiä elämästäni

Tänne on varmaan jo ooteltu remonttipostauksia ja niitä on vielä tulossa. Kotimme ei ole edelleenkään kuvauskunnossa, joten kuvia valmiista kodista joudutte vielä odottamaan hetken. Remontin jälkeinen postaus odottelee jo loppuunkirjoittamista.  Kotiinlähtö Sain nimen Oon vaan aika söpö ja nätti tyttö Koko perheellä Koiramäessä Isomummon 90-vuotisjuhlilla Hui, kun aika on menny äkkiä! Vastahan meillä oli pieni nyytti ja nyt jo iso tyttö. Tottakai pieni verrattuna veljeensä, mutta tyttö ei enää vain makaa lattialla ja "möllöttele", kuten mies sanoo. Meillä nimittäin liikutaan ja lujaa. Puolivuotias Tyty ryömii ja nousee konttausasentoon, mutta ei vielä osaa lähtee liikkeelle. Ryömimälläkin pääsee pitkälle ja nopeesti, jos niin haluaa. Tyty rakastaa veden läiskyttämistä jaloillaan, se on oikein lempijuttu tällä hetkellä. Isoveljen ollessa kylvyssä Tyty yleensä tarkkailee tilannetta pukuhuoneen lattialta. Kauaa neiti ei siinä viihy, vaan lähtee hyvi...

Eilen oli maanantai ja koko perhe kotona. Yleensähän mies on päivät töissä, mutta sai saikkua keskiviikkoon asti. Syynä meillä jylläävä raju vatsatauti . Mä oon säästyny siltä, ainakin vielä. Tyty oksenteli jo perjantaina, jatko lauantaina ja vielä sunnuntainakin. Tosin ei voi tietää, oliko mahatautia vai johtuko maidon vaihdosta (Tuuti1 -Tuuti2) tai kenties kiinteiden (liian nopeesta) alotuksesta. Tytyn puolivuotis neuvolakäynnistä ja kuulumisista on tulossa erillinen postaus kuvien kera. Mies alotti sunnuntai-iltana pöntölle halailun. Harmi vaan, ettei meillä oo vessaa yläkerrassa, vaan pitää mennä alempaan kerrokseen, jos ehtii. Mä valvoin tapani mukaan myöhään ja olin just tulossa nukkumaan, kun Murunen alotti ja yhtä voimalla kun isällänsäkin. Mies ja poika siirtyvät jatkamaan yöunia takkahuoneeseen ja me nukuttiin Tytyn kanssa yläkerran makkarissa. Unten maille taisin päästä viiden aikaan aamulla. Yön aikana oli kertyny pyykkiä monta koneellista, kun vaihtoon oli menny tyyn...

Saatiin viimein viime sunnuntaina (2.2) uuden asunnon avaimet. Käytiin saman tien kattomassa, miltä asunto näyttää tyhjänä. Olihan siellä paljon tilaa. Otin paljon valokuvia ympäri taloa, jotta pystyy seuraamaan, miten paikat muuttuvat remontin aikana. Alkuperänen suunnitelma oli vaihtaa keittiön muovimatto uuteen ja maalata alakerran katot sekä vaihtaa koko alakerran lattia lukuunottamatta aiemmin remontoitua huonetta. Kellarikerrokselle ei tarvinnu tehä mitään. Niin, mietittiinhän sitä myös, mitä tehään takalle. Vaihtoehtoina oli, kokeilulämmityksen jälkeen, purkaa takka kokonaan ja rakentaa uusi, korjata vain takan sisäosa (tai jotain sinne päin) tai ei tehä takalle yhtään mitään. Meillähän on tarkotuksena lämmittää takkaa paljon, jotta saadaan säästettyä sähkökuluissa. Miehet (oma mies, iska ja miehen veli) alottivat homman maalaamalla olkkarin katon ja irrottaen alakerran lattialistat. Tän jälkeen piti maalata vielä keittiön katto ja vaihtaa sinne muovimatto sekä uus...

Moikka taas! Muutto on takana päin ja siihen liittyvät postaukset tulossa. Sen verran on kiirusta pitäny remontin ja vielä muuton jälkeenkin etten oo ehtiny ees pientä tekstiä kirjotella. Toivottavasti jo tän viikon aikana ehtisin kirjotella postaukset julkasukuntoon niitten kuvien kera. Tällä hetkellä vasta keittiö on saatu järjestykseen, joten hommaa riittää vielä. Aattelin kuitenki kertoo, että saatiin pieni piristys kiireisen arjen keskelle, kun anoppi tuli katsomaan lapsia viime perjantaina. Me lähettiin miehen kanssa Tampereelle syömään hyvin ja kiireettömästi. Tarkotus oli vielä käyä leffassa kattoo joku elokuva. Syömään mentiin yhteen meiän suosikkipaikkaan, eli Pancho Villaan. Ruoka oli hyvää ja täyttävää. Sen jälkeen aateltiin vielä mennä leffaan kattomaan Stephen Hawkingin elämään pohjautuva leffa. Ei kuitenkaan ehditty ennen näytöksen alkua, joten jäi tarina näkemättä. Päätettiin kuitenkin mennä kattomaan joku pätkä, koska päästiin kerrankin yhessä leffaan. Ongelmana on...

Tänään on meiän muuttopäivä. Mies ja appivanhemmat ovat tehneet ison työn meiän muuton eteen näin viime metreillä. Anoppi huolehtii, että muuton alkaessa kaikki on valmista ja puunattua uudessa kodissa. Mun huoleks jää tämä nykynen koti. Hommaa riittää ihan kiitettävästi. Murunen lähtee muualle muuton ajaksi ja on jo ihan täpinöissään lähdössä tämän naisen luokse. Ihanaa, että on sellasia ihmisiä, jotka ihan itte tarjoo apuaan. Siispä aamusella tiukasti muuttopuuhiin.

Tää ja viime viikko on menny perusteellisesti uuden kodin remontoinnin merkeissä. Muutto häämöttää lauantaina ja kaikki on kuulema valmista perjantaina, joten hommaa riittää. Mies on tehny pitkää päivää, eli käyny ekaks töissä ja sit menny illaks tekemään remonttia. Tästä syystä blogi on viettäny hiljaiseloa, mutta muutama postaus on kuvia ja muokkausta vaille julkaisukunnossa. Tosin luonnosten loppuunsaattaminen saattaa mennä ens viikon puolelle. Lisää kuvia on luvassa muutaman seuraavan postauksen mukana.

Aamulla laitetaan auton suunta kohti kotikontuja. Mummo viettää 90-vuotissynttäreitään, joten tottakai mennään paikalle koko perhe. Mietin, miten erilaista olikaan matkustaminen ilman lapsia kuin lasten kanssa. Miehen kanssa tehtiin eka ulkomaanmatka Tallinnaan, sen jälkeen on nähty myös Riika, Kanariansaaret ja Malta. Murunen matkusti ensimmäistä kertaa ulkomaille viime kesänä, kun kohteena oli Bremen. Kun lähettiin reissuun kahestaan, tavaraa oli mukana  jo ihan riittävästi, välillä liikaakin. Molemmille riitti kuitenkin yks kassi ja lisäks ehkä jotain ulkovaatteita ym. Autossa oli hyvin tilaa, vaikka se oli pienempi kooltaan kuin nykyinen menopelimme. Matkustaminen oli myös varsin sujuvaa. Automatkan aikana puhuttiin paljon oikeestaan kaikesta ja tottakai kuunneltiin musiikkia. Taukoja pidettiin, kun piti päästä esimerkiks jalottelemaan tai vessaan. Lähes aina myös ruokailtiin tien päällä eikä ollu kiire mihinkään. Saatiin matkata ihan omaan tahtiin. Toisin on nyt. Tavara...