perjantai 30. tammikuuta 2015

Reissun päällä


Aamulla laitetaan auton suunta kohti kotikontuja. Mummo viettää 90-vuotissynttäreitään, joten tottakai mennään paikalle koko perhe.

Mietin, miten erilaista olikaan matkustaminen ilman lapsia kuin lasten kanssa. Miehen kanssa tehtiin eka ulkomaanmatka Tallinnaan, sen jälkeen on nähty myös Riika, Kanariansaaret ja Malta. Murunen matkusti ensimmäistä kertaa ulkomaille viime kesänä, kun kohteena oli Bremen.

Kun lähettiin reissuun kahestaan, tavaraa oli mukana  jo ihan riittävästi, välillä liikaakin. Molemmille riitti kuitenkin yks kassi ja lisäks ehkä jotain ulkovaatteita ym. Autossa oli hyvin tilaa, vaikka se oli pienempi kooltaan kuin nykyinen menopelimme. Matkustaminen oli myös varsin sujuvaa. Automatkan aikana puhuttiin paljon oikeestaan kaikesta ja tottakai kuunneltiin musiikkia. Taukoja pidettiin, kun piti päästä esimerkiks jalottelemaan tai vessaan. Lähes aina myös ruokailtiin tien päällä eikä ollu kiire mihinkään. Saatiin matkata ihan omaan tahtiin.

Toisin on nyt. Tavaran määrä on lisääntyny huimasti, kun perheemme on kasvanu kahella lapsella. Jo esikoisen syntymän jälkeen mukaan piti mahtua paljon enemmän kaikenlaista kuin ennen, saati sitten nyt. Tänään autoon pakataan miehen laukku, Murusen iso laukku ja meiän tyttöjen yhteinen kassi. Mukana pitää olla  paljon vaihtovaatetta lapsille, koska Tyty puklailee monta vaatekertaa päivässä ja isommalla saattaa vielä tulla pissat housuun ja kyllähän vaatteet likaantuu ton ikäsillä jo muutenki hyvin nopeesti. Tällä kertaa mukana on lisäks vielä kaikkien juhlavaatteet ja myös erinäinen määrä ulkovaatteita. Rattaat jätetään kotiin, koska pärjätään tää reissu ilman niitä. Myös matka-ajat pidentyivät lasten myötä, koska lapsi ei jaksa istua kovin pitkään kerralla ja vauvaa ei ees saa pitää kaukalossakaan montaa tuntia putkeen.

Automatkan aikana kuunnellaan kyllä musiikkia, mutta on eri asia, kuullaanko kappaleiden sanoja Murusen pölpätyksen ja välillä myös Tytyn itkun seasta. Sit kun Tytylle tulee nälkä, on hänen saatava ruokaa hyvin nopeesti. Ei kun sit vaan kaivamaan pullo ja maidot laukusta ja ehkä lämmittämään jossain paikassa, missä on mikro. Ja tottakai Murusen pitää päästä pissalle jossain muussa vaiheessa matkaa, joten myös sillon on pakollisen pysähdyksen paikka. Matkan aikana on myös syötävä ja se onnistuu yleensä kaikkein kätevimmin jossain ketjuruokapaikassa. Ruoka pitää saada ripeesti pöytään, jotta poika ei ehi hermostua. Eri asia on, kuka ehtii syyä ruoan lämpimänä. Yleensä se ei oo rakas Murunen, jonka ruokailu kestää, kestää ja kestää. Puoli tuntia ei välttämättä edes riitä, koska koko ajan on puhuttava jotain ja ruokailu jää kesken. Ruokatauon aikana pitää yleensä vielä vaihtaa Tytyn vaippa ja käyä itekin vessassa. Tauolle tulee äkkiä pituutta ihan reilusti. Matka-ajat on kasvanu reilusti siihen verrattuna, mitä meillä meni ennen lapsia ajella esimerkiks kotikonnuilleni. Matkaa täältä Tampereelta on sinne vajaa 300 kilsaa. Viime reissulla joulun aikaan meillä tais mennä tän välin taittamiseen viitisen tuntia.

Tällä hetkellä pidempiä reissuja ei kyllä tehä kovin usein. Se on vaan niin vaivalloista lähtee tän sakin kans yöks jonnekin. Anoppilaan on matkaa täältä semmonen 50 kilsaa ja jo sinne yheks yöks tarvittava tavaramäärä on niin iso, että joku toteski meiän tuoneen muuttokuorman mukanamme. Niinpä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.