60 vuotta naimisissa

Viime lauantaina juhlittiin mun mummoo ja ukkia. Ne on ollu naimisissa 60 vuotta. Kunnioitettava saavutus! J  Vaikka kutsuttuna oli vain lähisuku, paikalla oli liki 40 ihmistä ikäskaalalla 1 kk- 90 vuotta.  Juhlassa syötiin jouluruokaa ja kuunneltiin ja nähtiin erilaisia ohjelmanumeroita. Meiän perhe (äiti, isi ja siskot) laulettiin hääparille kolme laulua, serkku luki pätkän Raamatusta, toinen serkku laulo muutaman laulun kitaran säestyksellä ja pääsipä kaikki halukkaat mukaan tonttuleikkiinkin. Ohjelmaa siis riitti ja hyvä niin. Alle 10-vuotiaita lapsia oli kuitenkin paikalla lähes kymmenkunta ja heidän viihdyttämisensä oli tärkeää juhlan onnistumisen kannalta.

Ukki ja mummo on tosiaan menny naimisiin vuonna 1951 ja sen jälkeen heille on syntynyt neljä poikaa, joista kaksi on jo itsekin ukkeja ja yksi on tuleva ukki. Elämänkokemusta on siis kertynyt jos jonkinlaista. Ukki sairastaa Alzheimerin tautia, joka on edennyt, mutta onneksi hitaasti. Lähimmät ihmiset hän vielä yleensä tunnistaa, mutta esimerkiksi minua ja miestäni ei luultavastikaan, koska emme käy siellä kovinkaan usein. Ukki ja mummo saavat asua vielä omassa asunnossa, koska pärjäävät lähes omin avuin. Ukillekin riittää kaikenlaista pientä puuhastelua, mikä on hänelle kovin tärkeää, koska hän on ollut aina hyvin toimelias ihminen. Koska ukki on jo 90- vuotias ja mummokin 86- vuotias, ollaan pyritty käymään heillä jokaisella kotikontureissulla. Niin kävimme myös viimeksi. Mummo olikin jo kovasti odotellut meitä käymään ja pöytä oli täynnä monenlaisia herkkuja. Vaihdettiin myös viimeisimmät kuulumiset, vaikkakin ukin kanssa ne olivat pääasiassa hänen omia sotamuistojaan.

Ukilla ja mummolla on aina ollut tärkeä rooli mun elämässä. Kun olin pieni ja asuin kotona, mummolle ja ukille pääsi oman pihapolun poikki. Siellä tulikin vierailtua monta kertaa viikossa ja aina oli pöytä katettu erilaisilla herkuilla. Yleensä pakkasesta löytyi Ville Vallaton- jäätelöitä ja karkkikiposta Fazerin parhaita. Joka jouluksi mummo neuloi joko sukat tai lapaset lähes koko suvulle, tosin moneen vuoteen hän ei ole enää jaksanut tehdä sitä. Kaupungin lisäksi olemme viettäneet aikaa mummon ja ukin kanssa paljon myös mökillä. Monet kauniit kesäpäivät on maattu auringossa ja saunottu ja uitu järvessä serkkujen kanssa. Paljon on siis muistoja vuosien varrelta.

Onnittelut vielä kerran, ukki ja mummo! Meillä on teidän vuosiin vielä matkaa, mutta olette olleet hyvänä esimerkkinä meille nuoremmille. Kiitos siis, kun olette vielä olemassa. 

"Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa, 

sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa."