Viime
lauantaina juhlittiin mun mummoo ja ukkia. Ne on ollu naimisissa 60 vuotta.
Kunnioitettava saavutus! J Vaikka kutsuttuna oli vain lähisuku, paikalla
oli liki 40 ihmistä ikäskaalalla 1 kk- 90 vuotta. Juhlassa syötiin jouluruokaa ja kuunneltiin ja
nähtiin erilaisia ohjelmanumeroita. Meiän perhe (äiti, isi ja siskot) laulettiin
hääparille kolme laulua, serkku luki pätkän Raamatusta, toinen serkku laulo
muutaman laulun kitaran säestyksellä ja pääsipä kaikki halukkaat mukaan
tonttuleikkiinkin. Ohjelmaa siis riitti ja hyvä niin. Alle 10-vuotiaita lapsia
oli kuitenkin paikalla lähes kymmenkunta ja heidän viihdyttämisensä oli tärkeää
juhlan onnistumisen kannalta.
Ukki
ja mummo on tosiaan menny naimisiin vuonna 1951 ja sen jälkeen heille on syntynyt
neljä poikaa, joista kaksi on jo itsekin ukkeja ja yksi on tuleva ukki.
Elämänkokemusta on siis kertynyt jos jonkinlaista. Ukki sairastaa Alzheimerin
tautia, joka on edennyt, mutta onneksi hitaasti. Lähimmät ihmiset hän vielä
yleensä tunnistaa, mutta esimerkiksi minua ja miestäni ei luultavastikaan,
koska emme käy siellä kovinkaan usein. Ukki ja mummo saavat asua vielä omassa
asunnossa, koska pärjäävät lähes omin avuin. Ukillekin riittää kaikenlaista
pientä puuhastelua, mikä on hänelle kovin tärkeää, koska hän on ollut aina
hyvin toimelias ihminen. Koska ukki on jo 90- vuotias ja mummokin 86- vuotias, ollaan pyritty
käymään heillä jokaisella kotikontureissulla. Niin kävimme myös viimeksi.
Mummo olikin jo kovasti odotellut meitä käymään ja pöytä oli täynnä monenlaisia
herkkuja. Vaihdettiin myös viimeisimmät kuulumiset, vaikkakin ukin kanssa ne
olivat pääasiassa hänen omia sotamuistojaan.
Ukilla
ja mummolla on aina ollut tärkeä rooli mun elämässä. Kun olin pieni ja asuin
kotona, mummolle ja ukille pääsi oman pihapolun poikki. Siellä tulikin
vierailtua monta kertaa viikossa ja aina oli pöytä katettu erilaisilla
herkuilla. Yleensä pakkasesta löytyi Ville Vallaton- jäätelöitä ja karkkikiposta
Fazerin parhaita. Joka jouluksi mummo neuloi joko sukat tai lapaset lähes koko
suvulle, tosin moneen vuoteen hän ei ole enää jaksanut tehdä sitä. Kaupungin
lisäksi olemme viettäneet aikaa mummon ja ukin kanssa paljon myös mökillä.
Monet kauniit kesäpäivät on maattu auringossa ja saunottu ja uitu järvessä
serkkujen kanssa. Paljon on siis muistoja vuosien varrelta.
Onnittelut
vielä kerran, ukki ja mummo! Meillä on teidän vuosiin vielä matkaa, mutta
olette olleet hyvänä esimerkkinä meille nuoremmille. Kiitos siis, kun olette
vielä olemassa.
"Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa,
sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa."
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)
Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.