Siirry pääsisältöön

Joulun aikaan 2011


Terveisiä maalta. Huomenna tai siis tänään (kirjotettu 26.12) palaillaan takas kotio ja arkeen. Viime jouluun verrattuna erona on ainakin sää. 2010 oli lunta ja pakkasta, kun taas tänä jouluna ei oo lunta nimeksikään ja lämpömittarikin näyttää plusasteita. En tykkää. :/ Saavuttiin tänne siis torstaina ja päästiin auttamaan joulusiivoiluissa, mä pesin ja tsekkasin jääkaapista pois kaikki vanhat tai huonoks menneet tuotteet. Just enempää en tehnykään, koska tää flunssa on verottanu aika paljon voimia ja tietty myös vatsassa kasvava vauvakin. Perjantaina käytiin tervehtimässä miehen sukulaisia ja syömässä herkullista Kotipizzaa. Ei vaan jaksettu eka käyä kaupas ja sit viel laittaa ruokaa. Kaupassa kun kuulema oli moni muukin perjantaina puolen päivän aikoihin. Aikaa kulutettiin myös kattomalla telkkaria ja lueskelemalla lehtiä sekä surffaamalla netissä.

Jouluaattona syötiin aamulla riisipuuroa ja luumu-rusinasoppaa. Iltapäivällä päästiin savusaunaan ja siellä saikin makoisat löylyt. Tosin mun visiitti oli aika lyhyt jo tän mun flunssan ja tukkosen nenän takia. Kerrankin mentiin sinne valosaan aikaan, ni ei tarvinnu koko ajan pelätä kolauttavansa päätään tai astuvansa johonkin. Saunajuomaksi ostin yhen alkoholittoman siiderin, joka oli jopa mun makuun liian makea. Tällä kertaa saunottiin naisten ja miesten kesken, joten saunaseurana olivat anoppi, hänen siskonsa ja mieheni mummu. Tottakai jouluna kuuluu myös syödä hyvin ja sitä me tehtiin. Jouluateria oli katettuna pöytään saunan jälkeen ja siihen kuului jos jonkinlaista syötävää. Kaikille riitti syötävää, mun ateria koostui lihapullista, perunoista, kinkusta ja kastikkeesta sekä raikkaasta salaatista.  Ja hyvää oli.

Lahjojen jako meinas jäädä kokonaan suorittamatta, mutta ehtihän senkin tehdä. Sitä ennen kuitenkin pelailtiin kortti- ja lautapelejä isommalla porukalla. Mun joulun aikaan on jo lapsesta asti kuulunut varsinkin erilaisten lautapelien pelaaminen ja siksi mä oikeen ootan joulua ja muita juhlia tai tapaamisia omien tai mieheni sukulaisten kanssa. Lahjat avattiin ja niistä paljastui kaikenlaisia mieluisia juttuja. Kiitos kaikille lahjan antaneille. Erityiskiitos siskolleni itsetehdystä piposta. Se on hieno! J Äiti ja isi olivat koonneet laatikon, jossa oli jokaiselle jotakin. Voisin oikeestaan tehä noista lahjoista ihan erillisen postauksen kuvien kera.  Lahjojen joukossa oli kuitenkin lahjakortti, kaikenlaista tarpeellista tavaraa, jotain myös Kirpulle, rahaa ja tietenkin karkkia. Olin ollu taas tosi kiltti ainakin saatujen lahjojen perusteella.

Haudoilla käynti on kuulunut myös mun jouluperinteisiin, mutta tänä vuonna jätimme sen väliin. Tai kävimme vasta joulupäivänä. Joululauluja kuunneltiin radiosta ja myös telkusta joittenkin ohjelmien yhteydessä. Laulaminen jäi tänä vuonna vähemmälle, itte oon lauleskellu biisejä automatkoilla, mutta yhteislauluja ei kyllä kuulunu tän joulun ohjelmaan. Kaiken kaikkiaan oli mukava ja rauhallinen joulu. Mun aika on kulunu aika pitkälti pelailun ja telkun kattelun lisäks makaamalla sängyllä tai sohvalla lehti kädessä tai istumalla koneella lueskelemassa muiden blogeja ja muita ajankohtasia juttuja. Selkäkin taas ilmottelee ittestään. Ei tää pitkään istuminen oo enää mitään herkkua.

Tässä vielä vähän kuvakoostetta joulusta 2011. 










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses