Siirry pääsisältöön

Uutta masukuvaa taasen ja muutakin













Tänään täytty 23 viikkoo ja on siis uuden kuvan aika.




Tiistaina olis seuraava neuvola, josta saadaan sit myös raskaustodistus mukaan. Ennen neuvolaa pitäs viel täytellä sairaalaa varten esitietolomake, joka on seittämän sivua pitkä. Alotin sitä jo tällä viikolla, mut en saanu todellakaan viel valmiiks. On niin hankalaa kirjotella jotain synnytystoiveita, kun ei oo vielä oikeen ees ehtiny ajatella sinne asti. Sitä ennen ku on tässä niin paljon kaikkee muuta vielä.

Oon käyny jo netistä kattelemassa, mitä kaikkee äitiyspakkaus sisältää ja voin sanoo, et tykkään. Just mun näkösiä vaatteita, hyvin neutraalin värisiä, sukupuolella ei oo väliä. J  Päästään siis anomaan äitiyspakkausta ton neuvolakäynnin jälkeen, samoin pääsen tutustumaan äitiysrahan hakemisen kiemuroihin ja monimutkaisuuteen. Sen verran monelta oon kuullu sen olevan ei niin helppoa, kun kuvittelis olevan. Tosin toisessa päässä onkin vastassa Kela, ihmisen paras ystävä.  Oon ollu kovin tyytyväinen, kun ei oo tarvinnu anoo hetkeen Kelalta muuta ku noita opintotukia, koska sen toiminta on välillä varsin surkeeta.

Mut mielelläni otan vastaan ilmasen äitiyspakkauksen, joka pitää sisällään paljon kaikkee tarpeellista. Ihan kaikkee ei siis tartte ostaa muualta. Kävin muuten viimeks eilen kierteleen yhellä kirpparilla, jossa oli mun viimeks siellä käydessä laaja valikoima vauvan vaatteita, mutta tietenkään ei nyt. Tai oli siellä, mutta osa oli tosi nukkasia ja jopa likasia, en mä semmosia kuitenkaan halunnu ostaa. Pari vaatetta lähti kuitenkin mukaan. Jospa tuolla kotikontujen, jonne matkataan perjantaina, kirpparilla/-reilla, olis suotusammat valikoimat ja jotain tarttus mukaankin. Usko on ainakin kova.

Ai niin, joulukortitkin on jo melkein valmiit, kuvaa niistä tulee vasta myöhemmin, kun ne on lähetetty vastaanottajilleen. Onhan tässä aikaa ruhtinaallisesti, torstaihin asti. Nyt ei sentään tarvinnu ahertaa vikana mahollisena yönä ja miettiä, miks taas jätti niiden tekemisen niin viime tippaan.

Kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintonen viikko tulossa!





Tässä vielä kuvaa viikonlopun lautapelailusta. Mukavaa oli, vaikka voittoo ei tullukaan.

Kommentit

  1. Suski12. joulukuuta 2011 klo 22.25

    Huh, sieltähän se masu on pompsahtanu esiin! :)

    Laita niihin synnytystoiveisiin, että haluat kaikki mahdolliset kivunlievitykset, epiduraali on ihan ehdoton! Aquarakkuloita en suosittele, niiden laittaminen sattuu hitosti eikä ne auta yhtään :)

    Äitiyspakkaus on kyllä todella kätevä! Pari juttua, mitä sieltä ei ainakaan meidän aikana löytyny, kannattaa kuitenki hankkia. Pienet tumput (sukatkin käy), joita voi pitää käsissä, ennen kun kynsiä saa leikata. Me ostettiin myös iso kasa pieniä pyyhkeitä, joita voi käyttää pyllynpesujen yhteydessä. Pieneltä vauvalta tulee sitä tavaraa sen verran, että saa useemman kerran päivässä pestä :) Ite koin tarpeelliseksi myös rintapumpun, joka oli ihan pelastus siinä vaiheessa, kun maito nousi synnytyksen jälkeen. Mun oli ainakin pakko välillä niitä itekin tyhjennellä, oli melko tuskanen olo muuten. En tiedä onko teillä jo, mutta pieni (kevyt)toppahaalari kannattaa keväälle ostaa, ne äitiyspakkauksen haalarit on valtavia! Ja imetyspaitoja suosittelen pari ostamaan valmiiksi, niitä on voi olla hankala siinä vaiheessa hakea, kun ei ehdi muuta kun olla kotona vauvan kanssa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä m...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jäl...
1 kommentti
Lue lisää

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiske...
Lähetä kommentti
Lue lisää