Kuulumisia + kuvia

Tiistaina oli neuvola, mutta ei siellä mitään sen ihmeempää. Pissa oli kunnossa, samoin verenpaine. Hemoglobiinia ei edes mitattu, kun on ollu koko ajan niin hyvä. Tällä viime viikollakin käynnillä mukana ollu kätilöopiskelija otti minut vastaan ja tutki. Osasi kyllä asiansa ja juteltiin mukavia. Seuraava neuvola on tarvittaessa tiistaina ja sieltä terkka sit laittaa lähetettä äitipolille yliaikaiskontrolliin. Jospa sinne asti ei tarvis mennä.

Siskollani on tänään synttärit ja hän on toivonut Kirppua syntymäpäivälahjaksi. Alkaa pian tulla jo kiirus, jos aikoo ehtiä. Tosin enteileviä oireita ei juurikaan oo ainakaan vielä. Oon yrittäny tälläkin viikolla keksiä joka päivälle jotain tekemistä, etten vaan jumahda kotiin. Jo kaupassa käynti on mukava piristys, tiistaina olin edellistiistain tavoin seuraamassa miehen sählyä, itte olin pelaamasassa samalla vuorolla viime vuoden puolella.  Luulen, että Kirppu tunnisti äänet ja paikan, koska mylläys ja potkut olivat varsin voimakkaita koko sen tunnin ajan.  Muuten tällä viikolla aika on kulunut gradun parissa aikasempien tutkimusten tietoja kirjotellen. Muutaman päivän oon vaan pyhittäny laiskottelulle, kun on tehny mieli tehä niin. Koko ajan ku ei oo pakko tehä gradua, ni en sitten tee.

Näin torstaina kaupoilla erkkaopee, jota sijaistin melkein vuoden ajan. Sattumalta törmättiin ja vaihdettiin kuulumiset. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa, vaikka meiän keskustelunaiheet menikin hyvin nopeesti koulumaailmaan ja sen kuulumisiin. Hän kannusti mua kovasti ottamaan vaan rennosti ja tekemään gradua silleen omaan tahtiin, sen kyllä ennättää tehä. Ajallaan. Nii juu, mut se on helpommin sanottu kun tehty.  Nyt näyttää siltä, että teoriaosuus alkaa olla pikku hiljaa kasassa ja sitä pääsen muokkaileen, kunhan saan version 1 kommentoituna takas. Kiitos vaan Tarulle isosta urakasta!

Eilen oli niin nätti ilma, ettei viittiny jäähä vaan sisälle, joten käytiin kävelyllä tässä lähistöllä ja tekipä se hyvää. Kamera oli myös mukana ja joitakin kuvia voisin laittaa teillekin näytille.  Lenkki oli sopivan mittanen ja vauhti just passeli, sillä jalkoja ei alkanu särkee missään vaiheessa. Piipahdettiin myös Hesessä nauttimassa pehmisannokset. Ei ollu niin hyvää, kun joskus alle parikymppisenä kotikonnuilla lähikioskilla nautitut. Pitääkin verestää muistoja ja käydä joku kerta tarkastamassa, josko olis vieläkin yhtä makoisaa, kun sillon ennen.

Kenties kaksi sulhoa ? :)

Jalanjälkiä

Profiilia

Hyväksi todetut ja paljon käytetyt kengät. Muut ei oikeen mene enää jalkaan....

Pääsiäinen on siis meillä tällä kertaa kotona olemista, telkun kattelua ja odottelua. Ja odottelua. Huomenna olis siis laskettu aika. Sen huomaa siitä, että tällä viikolla joko nyt? eikö vieläkään mitään? – kyselyjä on tullu ihan kiitettävästi. Mun vanhemmat tai ainakin toinen on soittanu lähes joka päivä ja äitikin sano käyneensä kattomassa puhelintaan useempaan otteeseen kesken työvuoron, että josko ois jotain kuulumisia meiltä päin. Samoin mies sijaistaessaan samalla koululla, missä mä olin pitkään kans sijaistamassa, sai yhtenä päivänä vastata kaheksalle ihmiselle, et ”ei, vielä mitään”. On se niin hassua. Mukavaa, että odotetaan, mutta toisaalta ollaan kyllä luvattu ilmottaa heti, kun on jotain kerrottavaa. Kaikille lähimmille tai siis tietohan lähtee heti leviämään, joten pian siitä tietää koko suku tai siis molempien suvut. Miehen vanhemmat on ollu maltillisempia noiden soittelujen suhteen, vaikka myös sinne puolelle on tulossa ensimmäinen lapsenlapsi.

No, jatketaan odottelua, joten taidanpa palata gradun analyysi-osion viiden teeman pariin. Ainakin hetkeksi. Ilta jatkunee American Idolin ja muun telkusta tulevan ohjelman parissa. Tai sit kattotaan Bonesin vanhoja tuotantokausia. Tai sit... saa nähä. J

P.S 

Sori pitkästä postauksesta, toivottavasti jaksoitte ees lukee. Ja niitä kommenttejakin on aina kiva saada, joten kirjotelkaapa. J