Siirry pääsisältöön

Miten kaikki sitten oikein meni? Pojan syntymä




Lapsivedet meni su 8.4 eli laskettuna aikana klo 4.30 ja aamulla mentiin näytille synnytyspäivystykseen, mutta tilanne ei ollut edennyt kohdunsuulla juuri ollenkaan, joten meidät passitettiin kotiin ja pyydettiin palaamaan illalla takaisin. Iltakasin aikaan mentiin takaisin, kävin käyrillä ja en voinut enää lähteä kotiin, vaan jouduin jäämään synnyttämättömien osastolle saamaan varmuudeksi antibiootteja suoneen. Yksin vieraassa ympäristössä vieraiden ympäröimänä, en oikeen tykännyt. Seuraavana aamuna lääkäri tuli käymään, tutki ja sanoi tilanteen edenneen, kohdunsuu oli auki 3 cm. Yllätys oli, kun hän käski meidän mennä jo synnyttämään, koska, pääsiäisestä huolimatta, saleissa ei ollut ruuhkaa. Tässä vaiheessa myös isi oli ehtinyt jo saapua paikalle.

Synnytyssalissa alettiin käynnistelemään Kirpun maailmaan tuloa lapsiveden menon takia laittamalla mulle oksitosiinitippa käteen ja nostamalla annosta tietyin väliajoin. Tippa onneksi käynnisti synnytyksen, jonka aikana sain kivunlievitykseks lämpöpusseja, ilokaasua (mikä autuus J) ja epiduraalin. Tosin tosta epiduraalin laitosta ei oo just muistikuvia, kuulin kyllä anestesialääkärin olevan paikalla, mutta muuten olin ilokaasuhuuruissa, myös miehen mielestä. Lyhyehkön (20 minuuttia), mutta sitäkin kivuliaamman ponnistusvaiheen jälkeen saimme parhaimman palkinnon, kun poika (3720 g ja 52 cm) syntyi maailmaan 9.4.2012 klo 17.20. Synnytyksen kokonaiskesto oli kuus ja puol tuntia.

Sairaalassa mä olin kolme yötä, joista kaksi pienen miehen kanssa. Keskiviikkona päästiin onneks kotiin, vaikka Kirppu ei ollut vielä kahta vuorokauttakaan.





Kommentit

  1. Suski16. huhtikuuta 2012 klo 17.54

    Hienosti ja nopeasti kuulostaa synnytys menneen ja pian pääsitte kotiinkin! Mahtavaa :) Kyllä on molempien näköä herrassa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses
Lähetä kommentti
Lue lisää