Siirry pääsisältöön

Taas järkyttäviä tapahtumia kotikonnuilla :/

Tarkoituksenani oli  kirjoittaa jostain ihan muusta, mutta kotikonnun ikävät tapahtumat saivat tällä kertaa kirjoittamaan siihen liittyviä ajatuksia.

  Keskiviikkona tapahtui taas. Nimittäin jotain ikävää ja surullista mun kotikonnuillani. Väkivallanteko, jota ei voi ymmärtää. Pienellä, pohjois-savolaisella paikkakunnalla, jossa elin ja asuin yli 20 vuotta. Jälleen kerran oli kyse mielenterveysongelmaisesta ihmisestä, joka ei syystä tai toisesta ollut saanut ainakaan kunnollista hoitoa ongelmiinsa. Tämän siitä saa, kun säästetään sieltä, mistä ei missään nimessä pitäisi, koska sitten voi valitettavasti käydä niin, kuin kävi keskiviikkona.

Tekijä oli käynyt ennen murhaa tavallisesti ostoksilla ja maksamassa laskuja läheisessä Prismassa ja sit menny kotiinsa hakemaan puukon ja ettiny sopivaa uhria. Tapahtumapaikka on mulle hyvin tuttu, oon menny siitä kävellen tai pyörällä monta kertaa. Luultavasti teolla on ollut runsaasti silminnäkijöitä tytön kaverien lisäksi, koska sitä kautta kulkee niin moni asioille, töihin tai kouluun. Vielä järkyttävämmäks tapahtuman tekee se, että ensin paikalle saapunut ja tyttöä elvyttänyt poliisi on mun tuttu. Ei oo varmaan uni tullu silmään seuraavana yönä ja omat lapset on ollu kovasti mielessä.

Vähän ajan sisällä kotikonnuilla on tapahtunut ihan liikaa erilaisia väkivallan tekoja On ollut perhesurmaa, erinäisiä puukotuksia ja nyt vielä tämä, kaikkein kamalin teko. Mistä kaikki sitten johtuu? Mistä voi etsiä syytä?Tässä uusimmassa tapauksessahan tekijä oli mielenterveysongelmainen mies, joka halusi hoitoon. Toisessa tapauksessa syynä olivat perheen rahahuolet. Kaupungissa on paljon työttömyyttä, koska sieltä on lakkautettu useampi paperikone ja paljon ihmisiä jäi siksi ilman töitä. Muutenkin kyseessä on muuttotappiokunta, joten tilanteet voivat kärjistyä joissakin tapauksissa hyvinkin ikävällä tavalla.

On valitettavaa, että murhan tekijä leimaa  kaikki mielenterveysongelmaiset, koska ihmiset voivat rueta ajattelemaan,että jokainen mieleltään epätasapainossa oleva henkilö voi olla vaarallinen. Onko ihmisten nyt oltava koko ajan varuillaan, jotta tällaista ei tapahdu enää uudestaan? Onko katsottava jatkuvasti taakse ja kuljettava tiiviissä porukoissa? Välttämättä sekään ei auta. Kyseisessä tapauksessahan tekijä oli päättänyt tappaa jonkun ja ennen murhattua tyttöä miestä vastaan oli tullut aikuinen nainen ja mies, mutta kumpikaan heistä ei jostain syystä ollut sopiva uhri. 17-vuotias, vielä elämä edessä ollut ja kaikin puolin hyvin aktiivinen ja pidetty tyttö menetti turhaan henkensä. Sitä ei voi pieni ihminen ymmärtää, mitenkään.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses