Siirry pääsisältöön

Raskaustesti 39+1 + kuvia


Gradun teon lomassa tein testin. Tässä vastaukset. 

Olen syönyt mitä vain, suolaista ja makeaa.

Alkuraskaudesta eli viime syksynä ei maistunut karkit tai suklaa ollenkaan. Pakkasessa oli useempi paketti Aino-suklaajäätelöö, mutta sinne ne sai jäädä keskiraskauteen asti.  Oikeestaan koko ajan on maistunu hyvin hedelmät, appelsiinit, omput, vesimeloni ym. Hedelmäsalaatti on esimerkiksi ollu ihanaa, kun on niin raikasta.  Muuten makee on maistunu, tai oon syöny esimerkiks kylässä kakkua ym. Ruoka on onneks maistunu hyvin koko raskauden ajan ja annoskoko on kasvanu oikeestaan raskauden edetessä. Enää ei onneks tartte olla syömässä jotain parin tunnin välein, vaan voi odotella hieman kauemmin.
Nyt loppuraskaudesta tai oikeestaan ihan viime viikkoina on tullu himo salmiakkiin (joka tosin just kiellettiin) ja jäätelöön.  En kuitenkaan ahmimalla ahmi, vaan semmosia järkeviä annoksia kerralla.  Ei oo menny missään vaihessa esimerkiks kokonaista jäätelöpakettia kerralla.

Kahvin tuoksukin on saanut minut voimaan pahoin.

Mä en oo onneks kärsiny missään vaiheessa pahoinvoinnista, mutta huono olo iski kyllä alkuraskaudesta, jos tuli liian pitkä väli aterioiden välillä. Kahvia en ees juo, mutta haju ei oo tehny pahaa. Mut sit esimerkiks sipuli, valkosipuli ja monet muut ruoka-aineet on ollu semmosia ei niin mieluisia. Sen verran tarkaks on tullu toi hajuaisti, miehen kannalta valitettavasti. Hien ja tupakan tuoksu on saanu lähes yökkimään, sikspä noi bussimatkat ei oo aina ollu kovin mukavia, jos viereen on sattunu ketjupolttaja tai viinalta haiseva matkustaja.

Voisin nukkua aamusta iltaan.

Juu, alkuraskaudesta kyllä. Musta ei ollu työpäivän jälkeen paljon seuraa. Joskus meinasin töissäkin ruokailun jälkeen yksinkertasesti vaan nukahtaa istualleen työpöydän ääreen, mikä ois ollu varsin noloo oppilaiden kannalta. Päiväunet oli pakko ottaa joka päivä, myöskin viikonloppusin. Mies sanokin, et mukava, kun säkin jaksat jo tehä jotain muutakin ku nukkua, kun alko keskiraskaus.  Oiskohan väsymys kestäny jonnekin viikoille 12-14, en ihan tarkalleen muista.
Nyt loppuraskaudesta oikeestaan vasta äitiyslomalla, on tullu päiväuniakin nukuttua tai ylösnousun jälkeen mentyä viel takas peiton alle. Ei oo kiirus mihinkään, ni voi ihan hyvin nukkuta, jos nukuttaa.

Suonenvetoa, närästystä ja turvotusta, kaikkea on ollut.

Närästystä mulla ei oo ollu onneks ollenkaan. Oon lukenu kauhutarinoita niistä, joilla se on ollu riesana jo alkuraskaudesta asti. Suonenvetoa oli jossain vaiheessa muutamana yönä, mut ei sen useemmin. Turvotus on tullu vasta nyt viime viikkoina ja sekin pysyy ainakin jonkun verran kurissa noilla tukisukilla. Sormissa turvotusta ei oo sen enempää, paitsi, että sormuksia en uskalla enää pitää.

Olen tuntenut itseni seksipommiksi. 

No en todellakaan. Vaikka painoo on tullu varsin maltillisesti ja vatsakaan ei oo mikään järkyttävän iso, silti kehon muutokset on ollu aika suuria ja niihin on ollu sopeutumista. Paino on siirtyny uusille kymmenluvuille ja se varsinkin on mietityttäny, tosin kaikki on tullu onneks suurin piirtein vaan tohon mahaan.

Paino on siirtynyt uusille kymmenluvuille.

Juu, kaks kertaa. Jos nyt ei enää kamalasti nousis, tosin tässä loppuvaiheessahan vauvakin ottaa vielä kasvuspurtin.

Tunteet ovat olleet pinnassa.

Ihme kyllä ei normaalia enempää. Monista on tullu itkuherkkiä, mutta ei minusta. Tai no, jos lasketaan myös ne negatiiviset tunteet, niin siinä tapauksessa kyllä. On tullu ehkä herkemmin sanottua ja puututtua moniin asioihin, kun muuten. Jos joku asia ärsyttää, sille täytyy tehä jotain.

Hyvä äiti imettää pitkään.

Kaikenlaisia tavoitteita voi olla, mutta totuus aivan toinen. Ei sitä pysty etukäteen tietämään millään, miten imetys onnistuu ja kaikki siihen liittyvä. Pääasia, että vauva saa ruokaa, olipa se sitten äitin tissistä tai korviketta pullosta. Niin se vaan on. Hyvähän se olis, jos vauvaa pystys täysimettään sen ekat puoli vuotta. Tosin mä oon ollu vähän sillä kannalla, että voisin myös osittaisimettää, mutta saa nähä.

Olen suunnitellut synnytykseni.

Kaikenlaisia toiveita voi olla, mutta niiden toteutumista ei voi taata. Jotain toiveita tuli kirjattua esitietolomakkeeseen, mutta tositilanne näyttää, miten niiden käy. Kivunlievitystä en aio välttää, vaan ottaa kaiken tarvittavan.

P.S.
Lähes kaikki pieniin vauvoihin, etenkin vastasyntyneisiin, on uutta ja ihmeellistä. Opetellaan sitten yhessä miehen kanssa.

Tiedän Kirpun sukupuolen, mutta edes mieheni ei tiedä sitä, koska haluaa sen olevan yllätys. Ostetuista vaatteista sitä ei voi päätellä, koska ollaan oltu varsin neutraalilla linjalla. Lisäks ollaan sitä mieltä, että sekä tytölle että pojalle voi pukee lähes kaikkia värejä. Välttämättä en kuitenkaan poikaa pukis pinkkiin.

Tässä vielä kuvaa viime viikolta ja tältä päivältä 

rv. 38+3


rv. 39+1

Kommentit

  1. Suski3. huhtikuuta 2012 klo 11.00

    Tarkka hajuaisti oli mullakin riesana varsinkin alkuraskaudessa. Kyselin aina J:lta, että mikä täällä haisee, ja toinen raukka ei haistanut mitään :)

    Heh, mullakin siirtyi paino kaksi kertaa uusille kymmenluvuille :) Mutta älä stressaa, varsinkin jos imettää, niin kyllä ne siitä tippuu ne kilot. Suosittelen kyllä imetystä lämpimästi ihan niinkin itsekkäistä syistä, että raskauskilot lähtee, ja toiseksi, korvikkeet tulee melkosen kalliiksi! Ja yösyötötkin on huomattavasti helpompia, kun ei tarvi aina herätä korviketta lämmittämään. Osittaisimetys on siitä hyvä vaihtoehto, että myös isä pystyy syöttämään. Siinä on kyllä sitten sekin mahdollisuus, että vauva alkaa hylkiä tissiä, koska pullosta tulee maito helpommin ja nopeemmin :)

    Alkuun imetys on monille hankalaa, mutta kyllä se siitä helpottuu, kun jaksaa vaan ensimmäiset päivät kärvistellä ja imettää ahkerasti. Mitä enemmän sitä vauvaa tissillä pitää, niin sitä nopeammin se lähtee sujumaan ja maitoa tulee tarpeeksi. Suosittelen! :) Tottakai valinta on teidän, mutta mulle imetys on ollut kaikkein helpoin vaihtoehto.

    Huhhuh, pian se kirppu sieltä jo tuleekin! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä m...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jäl...
1 kommentti
Lue lisää

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiske...
Lähetä kommentti
Lue lisää