Siirry pääsisältöön

Meiän kuulumisia pitkästä aikaa

Pahoittelen pitkää päivitystaukoo, mutta jostakin syystä ei oo oikeen ollu aikaa kirjotella. Poitsu täyttää tänään jo kolme viikkoa, aika on menny aikas nopeesti. Kaks neuvolaakin on jo takana, niistä voisin vaikka kirjotella tässä joku päivä ihan oman postauksen. Synnytyksestä oon toipunu hyvin, tosin osansa on sillä, että selvisin siitä "niin helpolla".

 Meillä nyt sit kävi niin, että meiän pojasta tulee pullopoika. Terkka kysy kotikäynnillä, että mitä mieltä mä oon tilanteesta. Totesin, et jos se menee niin, ni sit menee. Nyt poitsun alahuuli on jo tullu esiin, mutta se tapahtu imetyksen kannalta liian myöhään. Oon myös pumppaillu joka päivä, mutta tänään sanoin miehelle, et enää en jaksa. Ei sieltä enää ees tuu mitään suuria määriä. Tilanne on nyt tämä ja sillä hyvä. Ehkä sit seuraavalla kerralla menee toisin, ei voi tietää. Mulla ei ollu ennakko-odotuksia imetyksenkään suhteen, koska ei ollu mitään takeita siitä, onnistuuko se vai ei. No toisaalta pääsenpähän liikkumaan hieman helpommin, kun myös mies voi hoitaa nuo syötöt. Tosin ymmärrän myös hänen kommenttinsa, kun hän totes, että helpommalla oltas päästy, jos poitsu ois syöny tissiä. Varmaan joo, mutta.



 Mies on muuten ollu ihailtavan paljon mukana Kirpun hoidossa sekä yöllä että päivällä. Siitä oon tosi onnellinen. Mies myös tykkää viettää aikaa Kirpun kanssa ja esimerkiks kylpeminen on heidän oma juttunsa. Mä oon tässä nyt viikon verran vaan nauttinu, kun mies on ollu pojan kanssa, vaihtanu vaipat ja ruokkinukin Kirpun. Näin siksi, koska keskiviikosta alkaen koittaa arki, kun mies menee töihin ja mä jään vauvan kanssa kotiin ja saan vaihtaa vaipat, pestä pyykkiä (jota tulee ihan sairaasti, varsinkin, kun meillä on kestot käytössä päiväsaikaan) ja ruokkia poitsun. Tosin ei oo pelkoo, että jäädään neljän seinän sisälle, mä tulisin luultavasti hulluks ja tylsistysin ihan täysin. Vaunulenkkejä siis tiedossa ja onneks bussillakin pääsee matkustamaan ihan ilmaseks.



 Meillä tosiaan alotettiin kestoilu viime viikolla, kun mies oli isyyslomalla (tänään vika päivä) ja oli aikaa perehtyä asiaan. Meiän poika on varsinainen pissipoika ja kestoihin ollu pakko laittaa kunnolliset lisäimut, ettei pissi tuu läpi ja kastele vaatteita. Ihan hyvin on vaippailu onnistunu myös kestojen kansa, vaikka se tietääkin lisää pyykkiä. Onhan se myös taloudellisesti kannattavampaa käyttää kestoja, kun ostaa kertakäyttövaippoja, joihin on jo nyt menny ihan kiitettävästi rahaa. Oiskohan nyt käytössä viides paketti. Meillähän tuli nyt "ylimäärästä" rahanmenoo, kun ollaan menty korvikkeen varassa. Poika syö kyllä mielellään pullosta. Onneks.



Vauva-arki on siis lähteny ihan mukavasti käyntiin ja varmaan koko ajan opitaan jotain uutta. Mä kuvittelin, että poitsu syntyy vasta myöhemmin, joten jätin joittenkin tavaroitten ostamisen sen varaan ja niitä ollaan sit osteltu nyt. Poitsulla on ollu jo kaks silmätulehusta ja nyt toivotaan, että tällä erää ne on selätetty. Ei oo kovin helppoo laittaa tommosen pienen vauvan silmiin tippoja monta kertaa päivässä. Molemmilla kerroilla toinen silmä muurautu lähes umpeen ja oli täynnä rähmää. Onneks saatiin tipat, jotka näytti nyt toisella kerralla tehonneen. Ekan kerran "epäonnistumisesta" voidaan syyttää sairaalan hoitajaa, joka oli hyvin tympee meitä kohtaan, kun käytiin hakeen sieltä silmätipat. Ei antanut just minkäänlaisia ohjeita, sen kerto, että tippoja pitää antaa neljän tunnin välein. Ei siis osattu jatkaa kuuria niin kauan, että silmä on ollu terve jo pari päivää.

Toinen haasteellinen asia, mikä tosin tiedettiin jo ennakkoon, on pojan nukkuminen. Yöt on ollu hyvin vaihtelevia, välillä Kirppu on nukkunu 6-8 tuntia putkeen, kun taas toisina öinä herätys on ollu noin tunnin välein. Päivällä poitsu ei oikeen tykkää nukkua, ainakaan mitään pidempiä aikoja. Vaunuissa nukkuu kyllä niin kauan, kun ollaan liikkeessä, mutta oikeestaan muuten ei. Tällä hetkellä Kirppu tosin vetää sikeitä omassa sängyssään jo toista tuntia, mikä on kyllä harvinaista herkkua näin päiväsaikaan. Kahtena viimesenä iltana kun vauva on saatu nukkumaan vasta kello kaks yöllä. Omaa aikaa ei oo siis juurikaan ollu.

Vielä lopuks isyyspakkauksessa olleen bodyn teksti:


P.S. Poitsun kuvia julkasen harkitusti ja vain siihen asti, kun "alkaa näyttää omalta itseltään".

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiskelupa