Siirry pääsisältöön

Vuorottelua

"Kumman vuoro on tänä yönä nukkua ees viis tuntia yhteen putkeen? Kumpi nukuttaa pojan? Kumpi hoitaa siis yöherätykset?" "Ei se tartte ku tutin suuhun, viittiks laittaa?" "Sillä on kakat housussa Viittiks vaihtaa sen?"

Näitä ollaan pähkäilty jo reilu kolme kuukautta. Totesin jollekin aiheeseen liittyen, että kuus viikkoo jakso valvomista, sit alko uni painaa ja sen huomas. Jos miehellä on aamuvuoroviikko, se tarkottaa mulle arkisin yöheräämisiä, joita onneks ei oo yön aikana yleensä kun yks tai kaks. Varsinaisten heräämisten lisäks tulee just noi tutin nostamiset ja pään silittelyt useemman kerran yön aikana. Välillä tekis mieli antaa lapselle vaan nuijanukutus, kun huuto vaan jatkuu tai poitsua ei vaan enää nukuta ja kello on 5-7 aamulla. Niin, meillä siis nukutaan aamusin 9-11, tai siis se nukkuu, jolla ei oo poitsun hoitamisvuoroo. Yleensä mä saan ainakin yhtenä aamuna ja yönä nukkua ilman herätyksiä ja sen jälkeen kummasti taas jaksaa tätä arkee. Niin no nukkumaanmenokin on vasta yön puolella, yleensä puolenyön jälkeen sekä vauvalla että meillä vanhemmilla.

Meillä molemmilla alkaa olla aika reilusti univelkaa, mutta kummasti sitä vaan jaksaa. Tai no, ei jaksas, mutta ei oo vaihtoehtoja. Onneks meillä toi vuorottelu onnistuu, koska mieskin saa (joutuu) syöttämään poitsua myös öisin. Tosin yösyötöt ja vaipanvaihdot on aikamoista zombie-meininkiä: "nopee syöttö ja vaipanvaihto, sit äkkiä takas nukkuun" Onneks poika nukahtaa yleensä varsin nopeesti puhtaalla vaipalla ja täydellä mahalla. 

Tietenkään vuorottelu ei koske vain yötä. Jos joku, joka ei tunne meitä, olis seuraamassa meiän kotitouhuja, hän saattas kummastella meiän tapoja ja tekemisiä. Esimerkiks illalla, kun ollaan molemmat koneella, poitsu makaa sitterissä ja kattelee aurinkoa (kerroin aiemmassa postauksessa siitä), joka liikkuu, kun vetää vieteristä. Arvatenkin käyään vuorotellen laittamassa aurinkoon lisää vauhtia,jotta saadaan edes hetki olla rauhassa koneella. Tottakai vaipanvaihdot ja syötöt hoidetaan ajallaan. Välillä leikitään pojan kanssa Leipuri Hiivaa tai Missä on peukaloa tai luetaan Ankka-kirjaa, tietenkin vuorotellen ja se, joka ehtii.

Ai niin, sitten vielä ne kotityöt. Siis mitkä? Meillä siivotaan niin, että toinen kattoo poikaa ja toinen yrittää saada kotia siistimmäks. Vuorotellaan siinäkin hommassa. Pyykinpesuakin on joka päivä ja se laittaa pyykit koneeseen ja ripustaa ne, kumpi sen ehtii/jaksaa/haluaa tehä. Päiväsaikaan, kun oon kahestaan pojan kanssa,   saan ehkä hätäseen keittiön siivottua omalla vuorollani. Meiän poikahan ei nuku päivällä pitkiä päikkäreitä ja välillä riittää vaan parit vartin/puolen tunnin tirsat. Eli siis meillä ei oo kotona välttämättä kovinkaan siistiä, koska ei vaan ehi siivoomaan, vaikka vuorottelu toimiikin myös sen suhteen.

Onneks mulla on ihana ja rakas mies, joka haluaa hoitaa poikaansa yhtä lailla kun minäkin. Eilen se sano töistä tullessaan:" Piti ajaa aamulla ikkuna auki, etten ois nukahtanu". Huh huh, taitaa olla miehen vuoro nukkua. Ja nukahtikin jo sohvalle Bonesin aikana. Tais olla pikkasen väsy.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses