Siirry pääsisältöön

Murusen 3 kuukauden neuvola 9.7. (tasan 3 kk)


Murusella oli tosiaan kolmen kuukauden neuvolakäynti maanantaina. Poikkeuksellisesti se oli muualla kuin tuossa lähineuvolassa kesälomien takia. Kaikki oli ok.

paino 6020 g

pituus 62,7 cm

päänympärys 40,4 cm

Murunen sai myös ROTAn ja kaks piikkiä. Rota meni hyvin alas, samoin kuin viime kerrallakin. Se maistuu kuulema banaanilta, Toinen juttu olikin sit noi kaks rokotetta. Pistämiseen asti poika oli kuin aurinko ja vain hymyili ja jutteli kovasti terkalle. Ei siis mitään ongelmia.

Rokotteethan pistettiin molempiin reisiin, ei kuten aiemmin molempiin kankkuihin. Oli hiukka hankalaa pidellä rimpuilevaa pientä miestä kiinni, jotta terkka sai rokotteen laitettua. Vielä vaikeempi oli toisen piikin laitto, koska poika tiesi jo, mitä on luvassa.

Terkka kirjotti neuvolakorttiin: " Kasvaa oikein hyvin! Kääntyy kyljelleen. Hymyilee!"

Meillä ei oo yleensä ollu mitään huutokonsertteja iltasin, mutta sekä maanantai- että tiistai-iltoina poika huusi monta tuntia ja ainut paikka, missä oli hyvä olla, oli isin sylissä niin, että isi oli liikkeessä ja poitsun jalat ylhäällä. Muuten poika huusi koko ajan. Maanantaina ei vielä annettu pojalle mitään lääkettä, vaan yritettiin olla ilman. Suppoja meillä oli, mutta ne oli sulanu (yläkerrassa lämpöasteita sillon +28). Myös tiistaiaamu pojan kanssa kotona oli yhtä huutoo. Mitenkään ei ollu hyvä olla. Illemmalla mies kävi sit apteekista hakemassa Burana-liuosta, josta oli onneksi apua ja pienen olo helpottui huomattavasti. Sen vaikutushan kestää ilmeisesti sen n. 8 tuntia, sillä toinen annos piti antaa vielä puolenyön jälkeen, koska huuto oli jälleen kova. Sen jälkeen onneks helpotti.

Ruoka ei maistunu kunnolla kahteen päivään ja vattankin kanssa oli ongelmia. Kakkaa ei meinannu tulla millään ja tietenkin sekin teki pojan olon epämukavaksi. Ekaa kertaa syönnin jälkeen (ahneuksissaan söi liikaa) puklu lensi kaaressa ja sekä minä että poika oltiin yltä päältä oksennuksessa. Ei muuta ku poika suihkuun, koska lavuaarissa en ois saanu Murusta millään puhtaaks. Poika ei oikeen innostunu suihkusta, mutta saatiinpahan ainakin paremmalta tuoksuva vauva.

Kakkaakin onneks alko tulla eilen ja sen jälkeen sitä onkin tullu kiitettävästi useemmassa vaipassa putkeen. JOten pyykkikone laulaa ahkerasti, että vaippoja on riittävästi.

Näin siis rokotuksista ja niitten jälkimainingeista.

Tässä vielä kylvyn jälkeen otettu kuva poitsusta. Aika onnistuneet otokset amatöörin ottamaks. Mun mielestä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses