Siirry pääsisältöön

Tulehdus - ihana seuralainen

 Niinpä. Se iski sit uudemman kerran. Todennäkösesti sama ku viimeks, ainakaan oireet ei muuta kerro. Tällä kertaa ne on ehkä kuitenkin vähän lievempiä ku viimeks. Soitin siis tänään muutaman päivän mietinnän jälkeen terveyspalvelujen neuvonnan numeroon, kuten myös sillon edellisellä kerralla. Jonottelin muutaman minuutin ennen kuin sairaanhoitaja-täti vastasi. Kerroin asiani ja vastaus oli: "Mene terveysasemalle klo 14 mennessä. Eli siis puhelun jälkeen pikasyönti, nukkuvan poitsun pakkoherätys ja siirto vaunuihin. Pieni kävely bussipysäkille ja onneks kauaa ei tarvinnu odotella pienessä tihkusateessa, vaan päästiin matkaan.

Perillä tuli jo kunnolla vettä ja keli oli muutenkin ankee. Kävelin vastaanottotiskille ja selitin asiani. Ystävällinen sairaanhoitaja kerto, että kaikki lääkäriajat tälle päivälle on jo menneet, joten voin käydä vain sairaanhoitajan luona, joka kuulema konsultoi tarvittaessa lääkäriä. Voi paska. Viime kerrasta ku ei oo kovinkaan hyvä kuva noista sairaanhoitajista. Jonottelin semmoset puol tuntia ja sit pääsin huoneeseen. Selitin  jälleen kerran asiani, hoitaja kirjotti jotain ylös ja katto mun edelliskerran tiedot. Se yritti soittaa myös lääkärille, mutta ei saanut kiinni. Mun vaihtoehot oli kuulema mennä yksityiselle tai odotella huomiseen, jolloin pääsisin lääkärille asti. En viitti rueta maksaa yksityisestä käynnistä, jos ei oikeesti oo pakko ja sanoin pärjääväni oireiden kanssa huomiseen. Meen siis huomenaamuna mieslääkärille, joka toivottavasti osaa asiansa ja määrää mulle tarvittavat lääkkeet. Kysäsen myös, että kuinkakohan monta kertaa näitä voi vielä tulla ja mikä niihin on syynä. Toivottavasti saan myös vastauksia. Luultavasti joudun taas labroihin ja pissimään kahteen purkkiin, jollon testataan, oonko raskaana ja onko mulla klamydia. Kumpaakaan ei oo ja siks turhauttaa käyä antaan taas näytteet, koska tulos on sama ku viimeks.

Tulen sit huomenna valittamaan  kertomaan, miten kävi.

muoks.

Lääkäri oli mua nuorempi, mutta ei ujostellut yhtään, kuten edelliskerran nuori mieslääkäri. Tulehdus oli ja sain kahen viikon antibioottikuurin. Jospa nyt menis sillä ohi, eikä tulis enää. Lääkäri myös laitto kyselyä gynepuolelle, et onko tarvetta siellä käyntiin, ku 2 kk sisällä tulehdus kaks kertaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä m...

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jäl...

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiske...