Siirry pääsisältöön

Tulehdus - ihana seuralainen

 Niinpä. Se iski sit uudemman kerran. Todennäkösesti sama ku viimeks, ainakaan oireet ei muuta kerro. Tällä kertaa ne on ehkä kuitenkin vähän lievempiä ku viimeks. Soitin siis tänään muutaman päivän mietinnän jälkeen terveyspalvelujen neuvonnan numeroon, kuten myös sillon edellisellä kerralla. Jonottelin muutaman minuutin ennen kuin sairaanhoitaja-täti vastasi. Kerroin asiani ja vastaus oli: "Mene terveysasemalle klo 14 mennessä. Eli siis puhelun jälkeen pikasyönti, nukkuvan poitsun pakkoherätys ja siirto vaunuihin. Pieni kävely bussipysäkille ja onneks kauaa ei tarvinnu odotella pienessä tihkusateessa, vaan päästiin matkaan.

Perillä tuli jo kunnolla vettä ja keli oli muutenkin ankee. Kävelin vastaanottotiskille ja selitin asiani. Ystävällinen sairaanhoitaja kerto, että kaikki lääkäriajat tälle päivälle on jo menneet, joten voin käydä vain sairaanhoitajan luona, joka kuulema konsultoi tarvittaessa lääkäriä. Voi paska. Viime kerrasta ku ei oo kovinkaan hyvä kuva noista sairaanhoitajista. Jonottelin semmoset puol tuntia ja sit pääsin huoneeseen. Selitin  jälleen kerran asiani, hoitaja kirjotti jotain ylös ja katto mun edelliskerran tiedot. Se yritti soittaa myös lääkärille, mutta ei saanut kiinni. Mun vaihtoehot oli kuulema mennä yksityiselle tai odotella huomiseen, jolloin pääsisin lääkärille asti. En viitti rueta maksaa yksityisestä käynnistä, jos ei oikeesti oo pakko ja sanoin pärjääväni oireiden kanssa huomiseen. Meen siis huomenaamuna mieslääkärille, joka toivottavasti osaa asiansa ja määrää mulle tarvittavat lääkkeet. Kysäsen myös, että kuinkakohan monta kertaa näitä voi vielä tulla ja mikä niihin on syynä. Toivottavasti saan myös vastauksia. Luultavasti joudun taas labroihin ja pissimään kahteen purkkiin, jollon testataan, oonko raskaana ja onko mulla klamydia. Kumpaakaan ei oo ja siks turhauttaa käyä antaan taas näytteet, koska tulos on sama ku viimeks.

Tulen sit huomenna valittamaan  kertomaan, miten kävi.

muoks.

Lääkäri oli mua nuorempi, mutta ei ujostellut yhtään, kuten edelliskerran nuori mieslääkäri. Tulehdus oli ja sain kahen viikon antibioottikuurin. Jospa nyt menis sillä ohi, eikä tulis enää. Lääkäri myös laitto kyselyä gynepuolelle, et onko tarvetta siellä käyntiin, ku 2 kk sisällä tulehdus kaks kertaa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses