Visiitti kotikonnuille I (kuvia)

Murunen pääsi ekalle pidemmälle reissulle, kun ajeltiin viikko sitten maanantaina mun kotikonnuille eli Murusen mummin ja papan luo. Murusella ei oo ollu ainakaan syleistä pulaa, koska mun äitin ja isin lisäks myös mun sisko oli visiitillä täällä. Tällä hetkellä vierailusta on takana puolet. Takasin Tampereelle ajellaan torstaina, jossa mies ja kissat jo kovasti oottelee meitä. Isin kanssa ollaan skypetelty joka ilta, tosin ne keskustelut piristävät enemmänkin mun kuin Murusen mieltä.

Maanantaina ajeltiin vajaa 300 kilsaa tänne Pohjois-Savoon. Keli oli mukavan pilvinen, vähän vilpoisa ja teilläkin suhteellisen vähän porukkaa. Muutama hituri mahtu joukkoon, mutta niistä pääs suht sujuvasti kuitenkin ohi. Matkalla pysähyttiin Vaajakosken abc:lla ruokkimassa ja vaihtamassa Murusen vaippa. Muutoin mun matka menikin pizzapalan, vissyn ja mansikka-Maraboun voimalla. Enpä ollukaan pitkään aikaan ajanu yksin noin pitkää matkaa.

Saavuttiin tänne maanantai-iltana kaheksan maissa ja meitä oli jo ootettu. Heti, kun astuttiin sisään, mummi, pappa ja täti lähes kilpailivat siitä, kuka saa ensimmäisen sylivuoron. Pappa sen sai ja syötti Murusen. Keittiön verhot oli varsin mielenkiintoset, kun niissä oli värikkäitä kukkia. Muuten ilta meni kuulumisia vaihtaessa ja Murusen kanssa seurusteltaessa. Pappa ja täti lähtivät nukkumaan mökille, jotta saivat nukutuksi paremmin. Onneksi, voidaan jälkeen päin todeta. Tädin mahassa kasvaa Muruselle serkku, joten hyvät yöunet on tarpeen, ja papan piti jaksaa herätä aikasin töihin. Mökillä on myös sopivan viileetä hyville yöunille.

Meillä täällä kaupungissa mummi hoiti Murusta omaan nukkumaanmenoonsa asti ja sit Murusen hoitovuoro siirty luonnollisesti mulle. Syötin ja vaihdoin pojan vaipan. Tai siis yritin vaihtaa, mutta alkokin armoton huuto, johon myös mummi heräsi. Mietittin sit yhessä mummin kanssa, että mikä laittaa pojan huutamaan suoraa huutoo. Muistin sit saman tilanteen useemman viikon takaa. Kyse oli siis kertakäyttövaippojen liiallisen käytön aiheuttamasta vaippaihottumasta. Tällä kertaa jäi sentään kipeet rakkulat tulematta, mutta iho oli kuitenkin hyvin ärtynyt monesta kohtaa, koska useempi kakkavaippa oli jäänyt tiiviisti kiinni Murusen pyllyyn ja sen joutu lähes repimään irti. Mummi laitto taipeisiin ja muihin kipeisiin kohtiin perunajauhoa, mutta sekään ei saanut Murusta lopettamaan itkuaan.

Keksittiin sit ratkasuks sama kun viimeks samassa tilanteessa miehen kanssa, eli vaipaton yö pelkän pyyhkeen sisällä ilman vaatteita. Tietysti kosteussuoja oli alla, jotta makuupussi ei kastunut. Kun Murunen lopulta lähes tunnin huudettuaan viimein nukahti, hän heräs seuraavan kerran vasta syömään aamuviiden maissa. Aamuun mennessä onneks oli ihokin jo paremman näkönen. Siltikään ei haluttu laittaa kerttistä, jotta iho ei ärsyynny enää lisää. Vaippoja on kuitenkin mukana vaan vajaa 10, joten niillä pelkästään ei selvitä millään. Jossain vaiheessa päivää laitettiin taas kerttis parikin kertaa, mutta taas oli iho ärtynyt ja poika huusi kun syötävä. Kerttikset meni siinäys vaiheessa pannaan ja laitettiin kesto, jonka kanssa ei oo ollu missään vaiheessa iho-ongelmia. Mutta se viime yöstä.

Moni sukulainen ja ystävä odotti myös Murusta "näytille". Kaikista eniten ehkä kuitenkin mun mummo ja ukki, koska he eivät päässet pojan ristiäisiin pitkän matkan takia. Ikääkin heillä on molemmilla lähes 90 vuotta. Ukki on jo välillä omissa maailmoissaan, koska hän sairastaa Alzheimeria ja tunnistaa vaan aivan lähimmät ihmiset. Meitä lapsenlapsia näkee niin harvoin, ettei oo toivookaan, että ukki tietäs, kuka tuli käymään.Esiteltiin siskon kanssa itsemme ukille ja pian annoin vauvan oman ukkini syliin. Voi kuinka se ilahduttikin ukkia suuresti. Hän ei olisi millään halunnut laskea poikaa pois sylistään. Ukki jutteli Muruselle ja Murunen ukille. Oli ihanaa seurata heidän välistään vuorovaikutusta ja tunteita. Tästä hetkestä on myös olemassa paljon valokuvia, jotka ovat minulle ja meille tärkeitä. Ei ole takuuta, kuinka kauan ukki vielä elää, joten valokuvat ovat todella arvokas muisto.

Illalla menimme vielä käymään mökillä, jossa sain vastaani vihaisten itikoiden armeijan. Niitä ei ollut nimittäin kaksi tai kolme, vaan usemapi kymmen kerralla. Onneksi niitä ei kuitenkaan ollut mökin sisällä, jossa Murunen veti sikeitä koko mökkivisiitin eli mummin ja papan saunomisen ajan. Minä puolestani kävin pikapikaa ottamassa valokuvia ennen lähtöämme takaisin kaupunkiin.

Huomenna tai siis tänään (kello on 1.30 keskiviikkoaamuna) menemme tapaamaan lapsuudenystävääni ja hänen perhettään ja illalla käymme näyttämässä poitsua mun sedälle ja hänen perheelleen, jonne on myös tulossa ensimmäinen lapsenlapsi loppukesällä.

P.S Murunenkin nukahti saatuaan pullollisen maitoa. Toivottavasti nukkuu aamuun asti, niin mäkin saisin nukuttua hyvät yöunet. :)