Ajattelin vihdoinkin kirjotella poitsun 10-kuukautiskuulumisia. Mun aika on aika pitkälti menny varsinkin tällä viikolla töiden ja gradun kimpussa, joten en ole blogiakaan ennättäny päivitellä. Näin tulee olemaan vielä jonkin aikaa.
Sit niitä kuulumisia.
En tykkää vertailla lapsia keskenään, vaikka kyllähän sitä tulee lueskeltua, mitä kaikkee ton ikäsen vauvan pitäis jo tehä. Kaikki eivät vaan oo millään samanlaisia. Toinen osaa kävellä jo 8 kuukauden iässä ja toinen ei konttaa vielä 10 kuukauden ikäsenäkään. Lapset siis on hyvin erilaisia. Oon huomannu sen etenkin lueskellessani samanikästen vauvojen neuvolakuulumisia. Meillä seuraava neuvolaki on vasta vuoden ikäsenä, joten uusia mittoja ei valitettavasti nyt oo laittaa.
Millanen vauva meillä on 10 kuukauden ikäsenä?
Hirveesti on tapahtunu edistystä liikkumisen suhteen viimesen viikon aikana. Poika ei siis vielä konttaa, vaan liikkuu edelleen pyörimällä ja kierimällä hyvin nopeesti paikasta toiseen. Aikuisilla saa siis olla jatkuvasti silmät selässä. Tästä syystä Murusta ei voi jättää enää hetkekskään itekseen. Jos vähän silmä välttää, ipana on löytäny tiensä pistorasian tai erinäisten johtojen ja piuhojen luo. Lattialla ei voi enää huoletta säilyttää mitään, mikä vois mennä poitsun suuhun. Eli nyt meillä kasvetaan vauhdilla isommaks ja sen myös huomaa kehityksestä.
Poika on ollu kova juttelemaan jo tosi kauan, puhetta tulee koko ajan lisää ja lisää. Joukossa alkaa olla jotain ymmärrettäviäki sanoja, mutta ei oo kirjattu niitä mihinkään ylös, koska ei koeta sitä tarpeelliseks. Ainaki ämmää meillä kuulee hyvin usein. :) Poika myöskin tunnistaa monia sanoja, ainakin eläinten nimiä ja äitin ja isin. Eiköhän tosta tuu aikamoinen papupata, etenkin, jos tulee äitiinsä. Ja sit on tietty semmonen ärsyttävä juttu, että jos minä ja mies jutellaan keskenämme tai katotaan telkusta jotain suomenkielistä ohjelmaa, ni on melki varmaa, ettei kuulla toisiamme tai telkun puheesta yhtään mitään. Poika vaatii kaiken huomion korottamalla ääntään sen mukaan, miten kovasti me puhutaan tai kattellaan telkkaa. Volumenapistakaan ei oo oikeen hyötyä.
Poika on oppinu myös taputtamaan ja tällä viikolla hän myös päätti, että nyt on hyvä aika alkaa ryömiä. Ja sitä sit tehäänki koko ajan. Konttausasentoon ei pääse, koska ei saa toista jalkaansa pois toisen alta kaatumatta itte. Joskus pari viikkoo sitte Murunen myös väänsi ittensä mahaltaan istumaan. Eli kehitystä tapahtuu koko ajan.
Painoo ja pituutta on myös tullu lisää, koska jotkut bodyt ja housut on taas jouduttu laittaan säilöön. Samoin kävi ekalle toppapuvulle eikä äitiyspakkauksen haalarikaan mee enää kovin kauaa. Painoo on varmaan joku yheksän kiloo ja pituutta vajaa 75 cm. Ehkä. Alkaa tuntua käsissä, kun poikaa nostelee. Hyvää jumppaa varsinki pojan hyppyyttäminen. Muskarissa en jaksa enää pitää poikaa sylissä joka leikissä, kuten muut vanhemmat vielä tekee.
Yleensä poika on ilopilleri ja hymypoika, mutta muutaman kerran on vierastanu, kuten viikonloppuna omaa kummiaan. Nyt on myös joku eroahdistus-vaihe, koska jo veskireissu on hänen mielestään liian pitkä aika olla ilman äitin tai isin seuraa. Meillähän mies on tällä hetkellä kotona ja heidän keskinäinen suhteensa on vain vahvistunut. Voi olla, että kohta isin syli kelpaa ennemmin ku äitin syli. Tosin se on luonnollista, kun mä oon ollu päivät poissa kotoa.
Ruoka maistuu eikä syömisen kanssa oo ollu just ollenkaan ongelmia. Pikku hiljaa on alettu siirtyä kohti meiän ruokia. Helpottaa huomattavasti, kun miehen ei tartte kokkailla pojalle enää erikseen. Ja maitoohan meillä menee välillä 2 pulloo yölläki. Siitä pitäs päästä pikaseen eroon. Hiihtolomalla olis tarkotus lopettaa noi yösyötöt. Välillä oli joku yö, ettei pulloo tarttenu välttämättä ollenkaan, mutta nyt on taas tarvinnu. Mä oon käyny töissä ja joutunu herään suht aikaseen, ni ei olla vielä jätetty yösyöttöjä pois.
Yöunet on ollu jo paaaljon mukavampia ku aiemmin. Tällä hetkellä poika menee nukkuun 23 mennessä ja herää yöllä vaihtelevasti, aamuherätys on ysiltä. Päiväunia nukkuu yleensä kahet, ekat pihalla ja tokat sisällä, jos ei olla jossain menossa.
Tällä viikolla siirrettiin poika myös turvaistuimeen, koska kaukalo alko olla jo nafti. Hyvin on viihtyny ja unet maittanu. Pitempää matkaa ei oo vielä menty, mutta ei varmaan oo ongelmia, koska ei oo ollu aiemminkaan.
Ehkä tässä tärkeimmät.
Meillä muuttuu molemmilla vanhemmilla työkuviot tässä lähiaikoina. Niistä lisää ihan pian. :)
Nyt takas arvioinnin ja yleisen analyysin pariin. Heips!
 |
| Mun tekemä peitto |
Sit niitä kuulumisia.
En tykkää vertailla lapsia keskenään, vaikka kyllähän sitä tulee lueskeltua, mitä kaikkee ton ikäsen vauvan pitäis jo tehä. Kaikki eivät vaan oo millään samanlaisia. Toinen osaa kävellä jo 8 kuukauden iässä ja toinen ei konttaa vielä 10 kuukauden ikäsenäkään. Lapset siis on hyvin erilaisia. Oon huomannu sen etenkin lueskellessani samanikästen vauvojen neuvolakuulumisia. Meillä seuraava neuvolaki on vasta vuoden ikäsenä, joten uusia mittoja ei valitettavasti nyt oo laittaa.
Millanen vauva meillä on 10 kuukauden ikäsenä?
Hirveesti on tapahtunu edistystä liikkumisen suhteen viimesen viikon aikana. Poika ei siis vielä konttaa, vaan liikkuu edelleen pyörimällä ja kierimällä hyvin nopeesti paikasta toiseen. Aikuisilla saa siis olla jatkuvasti silmät selässä. Tästä syystä Murusta ei voi jättää enää hetkekskään itekseen. Jos vähän silmä välttää, ipana on löytäny tiensä pistorasian tai erinäisten johtojen ja piuhojen luo. Lattialla ei voi enää huoletta säilyttää mitään, mikä vois mennä poitsun suuhun. Eli nyt meillä kasvetaan vauhdilla isommaks ja sen myös huomaa kehityksestä.
 |
| Eka kerta HopLopissa |
Poika on ollu kova juttelemaan jo tosi kauan, puhetta tulee koko ajan lisää ja lisää. Joukossa alkaa olla jotain ymmärrettäviäki sanoja, mutta ei oo kirjattu niitä mihinkään ylös, koska ei koeta sitä tarpeelliseks. Ainaki ämmää meillä kuulee hyvin usein. :) Poika myöskin tunnistaa monia sanoja, ainakin eläinten nimiä ja äitin ja isin. Eiköhän tosta tuu aikamoinen papupata, etenkin, jos tulee äitiinsä. Ja sit on tietty semmonen ärsyttävä juttu, että jos minä ja mies jutellaan keskenämme tai katotaan telkusta jotain suomenkielistä ohjelmaa, ni on melki varmaa, ettei kuulla toisiamme tai telkun puheesta yhtään mitään. Poika vaatii kaiken huomion korottamalla ääntään sen mukaan, miten kovasti me puhutaan tai kattellaan telkkaa. Volumenapistakaan ei oo oikeen hyötyä.
Poika on oppinu myös taputtamaan ja tällä viikolla hän myös päätti, että nyt on hyvä aika alkaa ryömiä. Ja sitä sit tehäänki koko ajan. Konttausasentoon ei pääse, koska ei saa toista jalkaansa pois toisen alta kaatumatta itte. Joskus pari viikkoo sitte Murunen myös väänsi ittensä mahaltaan istumaan. Eli kehitystä tapahtuu koko ajan.
Painoo ja pituutta on myös tullu lisää, koska jotkut bodyt ja housut on taas jouduttu laittaan säilöön. Samoin kävi ekalle toppapuvulle eikä äitiyspakkauksen haalarikaan mee enää kovin kauaa. Painoo on varmaan joku yheksän kiloo ja pituutta vajaa 75 cm. Ehkä. Alkaa tuntua käsissä, kun poikaa nostelee. Hyvää jumppaa varsinki pojan hyppyyttäminen. Muskarissa en jaksa enää pitää poikaa sylissä joka leikissä, kuten muut vanhemmat vielä tekee.
Yleensä poika on ilopilleri ja hymypoika, mutta muutaman kerran on vierastanu, kuten viikonloppuna omaa kummiaan. Nyt on myös joku eroahdistus-vaihe, koska jo veskireissu on hänen mielestään liian pitkä aika olla ilman äitin tai isin seuraa. Meillähän mies on tällä hetkellä kotona ja heidän keskinäinen suhteensa on vain vahvistunut. Voi olla, että kohta isin syli kelpaa ennemmin ku äitin syli. Tosin se on luonnollista, kun mä oon ollu päivät poissa kotoa.
 |
| Tietokonenörtti |
Ruoka maistuu eikä syömisen kanssa oo ollu just ollenkaan ongelmia. Pikku hiljaa on alettu siirtyä kohti meiän ruokia. Helpottaa huomattavasti, kun miehen ei tartte kokkailla pojalle enää erikseen. Ja maitoohan meillä menee välillä 2 pulloo yölläki. Siitä pitäs päästä pikaseen eroon. Hiihtolomalla olis tarkotus lopettaa noi yösyötöt. Välillä oli joku yö, ettei pulloo tarttenu välttämättä ollenkaan, mutta nyt on taas tarvinnu. Mä oon käyny töissä ja joutunu herään suht aikaseen, ni ei olla vielä jätetty yösyöttöjä pois.
Yöunet on ollu jo paaaljon mukavampia ku aiemmin. Tällä hetkellä poika menee nukkuun 23 mennessä ja herää yöllä vaihtelevasti, aamuherätys on ysiltä. Päiväunia nukkuu yleensä kahet, ekat pihalla ja tokat sisällä, jos ei olla jossain menossa.
Tällä viikolla siirrettiin poika myös turvaistuimeen, koska kaukalo alko olla jo nafti. Hyvin on viihtyny ja unet maittanu. Pitempää matkaa ei oo vielä menty, mutta ei varmaan oo ongelmia, koska ei oo ollu aiemminkaan.
Ehkä tässä tärkeimmät.
 |
| Isin valmistujaisissa |
Meillä muuttuu molemmilla vanhemmilla työkuviot tässä lähiaikoina. Niistä lisää ihan pian. :)
Nyt takas arvioinnin ja yleisen analyysin pariin. Heips!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)
Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.