Siirry pääsisältöön

Tytyn ensimmäinen joulu




Tytyn ensimmäinen joulu vietettiin mun kotikonnuilla Savossa. Ekaks matkustettiin maanantaina autolla monta tuntia ja Tyty jakso yllättävän nätisti istuakin. Veli on jo kokenut matkustaja, mut tytölle tää oli toka pidempi automatka ja myös ensimmäisellä pidemmällä matkalla oli sama päätepiste.

Meillä on joulunviettopaikat vuorovuosin joko mun tai miehen vanhempien luona. Tänä vuonna oli mun vanhempien vuoro. Paikalla oli myös mun siskot perheineen, joten hälinää riitti. Murunen on lapsista vanhin, eli reilu 2,5-vuotias, serkkutyttö on muutaman kuukauden nuorempi ja serkkupoika noin vuoden nuorempi ja meiän pikku Tyty tällä hetkellä kaikkein nuorin vielä hetken aikaa. Meiän perheen asemapaikkana oli tällä kertaa mun vanhempien kaupunkikoti ja siskot nukkuivat perheineen mökillä, jossa myös me vietimme lähes kaiken muun ajan. Pappa oli tehny lapsille liukumäen, jossa lapset laskivat joka päivä.

Ennen joulua käytiin moikkaamassa Tytyn isoenoo ja näyttämässä samalla tyttöö hänelle.Tyty näki toista kertaa myös isomummoaan, kun käytiin perinteisellä jouluaattovierailulla mummon luona. Mummollakin ensimmäinen joulu ilman meiän ukkia. Etenkin seuraavan päivän visiitillä oli pöydässä kystä kyllä ja vähän enemmänkin. Mummosta otettiin myös kuvia Tytyn ja Murusen sekä serkkujen kanssa. Lisää kuvamuistoja ainoasta elossa olevasta isovanhemmasta.

Pihalla ei tullu paljoo oltua vauvan kanssa, sillä sen verran paljon oli pakkasta ja myös tuuli jonkun verran. Tyty viihty kyllä pihalla hyvin, mutta posket ja leuka paleltu silti. Viime visiitin ongelma oli tytön vierastaminen. Ikinä aiemmin ei ollu sitä tapahtunu, mutta nyt tyttö alko itkee, jos mummi otti syliin. Tälläkin kerralla aluks tyttö vierasti etenkin mummia, mutta jouluaattona tytön pysty jo antamaan kenen tahansa aikuisen syliin. Tyttö myös päätti kierähtää ensimmäisen kerran selältä mahalleen meiän visiitin aikana ja sitä taitoohan piti sit harjotella koko ajan.

Me muut nautittiin joulupuurosta ja muista jouluruoista ja Tyty tyytyi vielä maidonjuontiin. Tytyllä oli päällä hieno joulumekko ja päässä tietysti tonttulakki. :) Saihan tyttö lahjojakin vaikkei niistä vielä ymmärtäny mitään.Tyty sai mm. vaatteita, puukirjan, pyyhkeen ja monta kuolalappua. Mieluisinta oli kuitenkin ihmetellä pakettinaruja ja hypistellä niitä sormissaan.

Tyty on vielä niin pieni, että ensimmäisestä joulusta kertovat vain siitä otetut valokuvat ja kerrotut jutut. Muille paikalla olleille mieleen jää myös Tytyn hammassäryt, koska niitä piti huutaa välillä oikein urakalla myös yöllä. Voi pientä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses