Siirry pääsisältöön

Yksi on joukosta poissa




Vielä viime jouluna sukuumme kuului yksi jäsen enemmän. Nyt häntä ei enää ole. Ainut ukkini ja lastemme isoukki nukkui pois keväällä. Tytyä hän ei enää ehtinyt tavata, mutta Murusen useampaankin kertaan, vaikka ukki ei niitä tapaamisia luultavasti enää muistanutkaan. Ukki oli jo vanha, yli 90-vuotias, mutta ikäisekseen hyvässä kunnossa lukuunottamatta muutamaa viimeistä vuotta. Ukki sai myös asua kotona (iso)mummon kanssa lähes loppuun asti. Se oli ukille tärkeää, sillä terveempänä hän oli koko ajan tekemässä jotain ja auttamassa muita. Ukki kolasi lumet, siisti meiän omenapuut, lämmitti taloo ja teki kaikenlaisia ulko- ja sisätöitä. Ukki ja mummo viettivät paljon aikaa, oikeastaan kaikki kesät, mökillä, järven rannalla ja omassa rauhassa. Siellä me otettiin serkkuporukalla aurinkoo, uitiin, saunottiin ja syötiin mummon tekemää ruokaa. Ukki kävi kalassa, perkasi ne ja mummo paisto muikut tai teki kalakukkoo.

Ukki oli hyvin aktiivinen järjestötoiminnassa ja kävi aktiivisesti myös lähes viimeiseen asti erilaisissa kirkon järjestämissä tilaisuuksissa  Ukki kasvatti mummon kanssa neljä lasta. Ammatiltaan ukki oli muurari ja osa hänen lapsistaan jatkaa isänsä viitoittamalla tiellä. Ukki myös opetti lapsilleen työnteon tärkeyden ja oli hyvin sinnikäs mies. Ukki oli aina valmis auttamaan muita. Ukki otti meiät polvelleen ja leikki Körö körö kirkkoa tavaillen.

 Ukki myös oli aina iloinen ja tykkäsi jutustella eikä aiheella ollut väliä. Erityisesti mieleen jäi viimeinen kerta, kun näin ukin ja hän halusi lukea Muruselle kirjaa sängyllä, vaikkei enää oikein jaksanutkaan. Tästä hetkestä, puoli vuotta ennen ukin kuolemaa, on onneksi myös pysyvä muisto tallella valokuvan muodossa. Ukki halusikin aina huomioida erityisesti lastenlastenlapset, vaikka vain ottamalla heitä syliin. Pitkän välimatkan takia meiän perhe näki ukkia vain muutaman kerran vuodessa, joten en valitettavasti voinut käydä häntä katsomassa hänen viimeisinä elinpäivinään, vaikka olisin halunnut.
 Kun suruviesti saapui, olin surullinen ukin poismenosta, mutta myös iloinen, sillä hänellä oli ollut hyvä ja pitkä elämä. Hänen aikansa oli tullut lähteä täältä pois.



  

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä m...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jäl...
1 kommentti
Lue lisää

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiske...
Lähetä kommentti
Lue lisää