Viekö vauva ystävät?

Ystävät

Vauva

Monesti sanotaan, että lapsen tulo perheeseen ei muuta mitään. Se on mun mielestä kuitenkin väärin sanottu, sillä se ei vaan pidä paikkaansa. On vaikeeta elää myös lapsen kanssa samoin kuin eli ennen lapsia. Lapsi kuitenkin vaatii oman osansa vanhempien elämästä ja sekoittaa joksikin aikaa myös aikataulut. 

On mahollista, ettei kaikki ystävät kuitenkaan ymmärrä, ettei ystäville ole enää samalla tavalla aikaa kuin aiemmin oli.

Tämän takia jotkut ystävät saattavat myös katkaista välinsä lapsen saaneeseen ystävään, koska heillä ei oo enää puhuttavaa eivätkä he voi esimerkiks ex tempore lähteä esimerkiksi syömään ulos.

Selatessani vanhoja lehtiä osui silmiini  Vauvasta poikki?-niminen artikkeli (MN 30/11), jossa kaksi naista, lapseton ja perheenäiti, käyvät läpi vauvan syntymän aiheuttamia, ystävyyteen liittyviä, uskomuksia ja luuloja lapsellisen ja lapsettoman naisen näkökulmista. Sama asia tuli myös puheeksi eräässä keskusteluryhmässä ja lupasin kirjoittaa asiasta. Nyt kirjoitan ja kerron sekä perustelen omat mielipiteeni.

1. Perheelliset eivät halua valvoa ja juhlia myöhään. Heitä on ihan turha kutsua iltakylään. 

 Ä: Mitä stressaavampi elämäntilanne, sitä enemmän kaipaa aivojen tuulettamista kahleita kaverin kanssa.Vauva-aikojen pahimpia valvomiskausia lukuunottamatta vuorokausirytmi on pysynyt ennallaan myös perheellisenä eli valvoo myöhään ja nukkuu aamuisin pitkään.

Ennen lapsia me vietettiin paljon aikaa tietyillä kaveriporukoilla esimerkiks grillauksen, synttäreitten tai saunomisen muodossa. Ei tarvinnu katella kelloo, koska vaan kissat ootti kotona. Nyt on tilanne hieman toisin. Ei kaikki ystävät oo meitä unohtanut, vaan saadaan edelleen kutsuja erilaisiin illanviettoihin. Lasten kanssa lähteminen on hieman erilaista, kun ilman heitä. Lapsista huolimatta ollaan kuitenki pyritty menemään edes joihinkin grilli-iltoihin tai joillekin synttäreille. Valitettavasti aina ei oo mahollista lähtee, varsinkin, jos juhlat tms. järjestetään jossain kauempana eikä oo mahollista ajella samana iltana takas kotiin. Yöpaikan löytäminenkin alkaa olla hieman haasteellista kahen lapsen kanssa. 

Mutta ollaan me meille kututtu porukkaa (tosin nyt enää valitettavan harvoin) ja esimerkiks pelailtu lautapelejä tai vaan vaihettu kuulumisia), vaikka meillä on lapsia. Iltakyläily onnistuu parhaiten vauvaikäsen kanssa, koska lapsella ei oo vielä mitään säännöllisiä rutiineja, mitä on taas vanhemmalla lapsella. Isomman lapsen mukana ollessa koti kutsuu, kun alkaa tulla iltapala- tai viimeistään nukkumaanmenoaika. Eli mielellään otetaan kyläilykutsuja vastaan ja myöskin tullaan, jos se on suinkin mahollista. Vaikka meillä onkin lapsia, ollaan edelleen samat E ja E, kun ennen lapsia. 

2. Ei lapsetonta viitsi pyytää lapsenvahdiksi ja tuskin häntä kiinnostavat kaksivuotissynttärit.
L: Miksi ei viitsi? Olen vauvojen kanssa tumpelo enkä anna lasten voittaa lautapeleissä, mutta voin auttaa kaveria satunnaisen lapsenvahtikeikan verran. Arvostan synttärikutsua, tulen paikalle ja tuon lapselle lahjan, mutta en välttämättä ole kauaa. Jos ei ehdi vaihtaa aikuisten kanssa yhtään järjellistä lausetta, kun jollain on kakat housussa ja pitää keskittyä siihen, en viihdy kovin kauaa.

Miksi ei viitsis? Murusen kummi ja miehen veli on tullu pojan synttäreille ihan omasta vapaasta tahdostaan. Ei kukaan häntä pakota tulemaan, vaan hän tulee viettääkseen aikaa pojan kanssa. Kummi on myös ottanu pojan jo kerran illaks, jotta me saatiin vähän hengähtää miehen kanssa. Ja kummilla ei ole ainakaan vielä omaa perhettä. Lapsenvahdiks tulee kyllä pojalle tarvittaessa, mutta tyttö on vielä liian pieni. Ei tämäkään asiaa oo kiinni siitä, onko lapsia vai ei, vaan siitä, miten kukin haluaa tehä. Arvostan kovasti ympärillä olevia sukulaisia ja ystäviä siitä huolimatta, onko heillä lapsia vai ei. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin lapsen kannalta se, että hänen luokseen tullaan ja hänet huomioidaan. Ei poikaa kiinnosta, kuka hänen kanssaan piirtää tai rakentaa legoja, pääasia, että siinä on joku, joka välittää. 

Muistan myös lämmöllä oman perheettömän kummini ja enoni luona vietettyjä kesäviikkoja. Elämän rauhallisuus ja seesteisyys sai hetkeks väistyä siskojen lasten tullessa vierailulle. Mutta me saatiin tulla ja tykättiin olla ja kyllä kummi tykkäs myös viettää aikaa meiän kanssa. Ei hän muuten ois vieny meitä kattomaan yleisurheilua tai Ruotsin risteilylle. Synttäreille ja muihin juhliin hän on tullut paikalle, jos aikataulut on sallineet, mutta ainakin hän on lähettänyt kortin ja lahjan, jos ei itse ole päässy paikalle. 

3. Tyttökaverien seura kiinnostaa perheellistä naista huomattavasti vähemmän kuin ennen.

Ä: Puhtaasti ajankäytöllinen väärinkäsitys. Ruuhkavuodet, työ ja lapset, on haastavaa ja vaikeuttaa sekä perheellisten että perheettömien ystävien näkemistä.  Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei kiinnosta, mitä ystäville ja kavereille kuuluu. Perheettömien kanssa jutellessa voi muistella, millaista elämä on ilman lapsia.

Ei voi sanoo, että kiinnostaa vähempi, vaan syynä on haastavat aikataulut ja joltain osin myös ajankäytön priorisointi. Isolla porukalla ollaan viimeks tavattu varmaan yksissä pikkujouluissa 2012. Osa ystävistä on lapsettomia ja monilla on jo lapsiakin, joten aikataulujen sumpliminen on kovan työn takana. Lapsellisten ystävien kanssa on tietysti osittain erilaiset puheenaiheet kuin niiden, joilla ei ole vielä lapsia. Tosin en mä koko ajan halua puhua pelkistä vaipanvaihdoista tai vauvan ruokinnasta ym. Tarkotushan on päivittää kuulumiset, joihin kuuluu tärkeenä osana mun mielestä myös se, mitä MINULLE kuuluu.

4. Lapsettomat ahdistuvat kakkajutuista ja tarha vai perhepäivähoito -keskusteluista.

L: Vauva-arki on epäkiinnostavaa. Ulkopuolisuuden tunne mammojen seurassa. Heillä on hauskempaa keskenään ja pitävät minua ihmisenä, joka ei ymmärrä oikeasta elämästä yhtään mitään. Lapsettoman seurassa voi unohtaa, mitä ehkä menettää.

En allekirjoita. Ainakin minun vielä lapsettomat ystäväni ovat kiinnostuneet myös lasteni kuulumisista. En mä itekään välttämättä tunne olooni kovin kotosaks ison äitijoukon keskellä. Vielä lapsettomilla ystävilläni voi myös olla hieman erilaisia mielipiteitä itseä askarruttaviin, myös lapsiin liittyviin, asioihin. Toisenlainen näkökulma voi auttaa näkemään asiat eri tavoin olipa kyse sitten ihmissuhteista tai vaikka kotiäiti/uraäiti- pohdinnoista.

5. Lapsen saanut kuvittelee olevansa kypsempi, kun hän on kokenut itse syntymän ihmeen.

Ä: Ei voi sietää elvistelijöitä, joiden mielestä lapset tekevät ihmisestä kaikkien alojen asiantuntijan. On epäkypsänä äitinä tehnyt myös järkyttäviä virheitä ja mokaillut. On ollut lohdullista huomata, että jokainen ihminen on pohjimmiltaan itsekäs. Ei silti poista sitä asiaa, että tekisi mitä vain lastensa vuoksi.

Juu ei. En todellakaan kuvittele. Ei äidiksi tulo ole mikään naiseuden tai kypsyyden mittari. Se on vain yksi etappi elämässä, jota kaikki eivät edes halua saavuttaa. En voi sanoo olevani edes lasten kasvatuksen asiantuntija, vaikka olenkin kasvatustieteilijä. Olen epäkypsä äiti ja teen virheitä ja mokailen myös. Se on vain hyväksyttävä. Ei musta oo nostamaan itteeni jollekin alustalle sen takia, että olen jotenkin kypsempi kuin lapsettomat ystäväni. Ei siihen oo aihetta.

6. Lapsettomien arki-illat ovat jännittäviä ja vauhdikkaita. He tietävät makeimmat paikat kaupungilla.

L: On ihanaa tehdä iltaisin asioita spontaanisti ja voi sopia itse aikataulunsa. Ei ehkä vauhdikasta tai jännittävää, mutta kivaa silti.

Asioiden spontaani tekeminen ei oo helppoa, kun on lapsia. Lähtemiseen saa aina varata aikaa ihan reilusti. Kyllä me silti nähdään, vaikkakin valitettavan harvoin, ystäviä myös arki-iltoina. Lasten kanssa eläminen on yhtä luovimista ja pitää aina varautua siihen, ettei homma mee niin kun sen on suunniteltu menevän. Yhtä hyvin voin sanoo meiän arki-iltojen olevien myös jännittäviä ja vauhdikkaita, tosin eri tavoin. Ei voi tietää, mitä kaikkee tekemistä pieni uhmis keksii kotona iltasin. 


7. Perheellinen pitää lapsetonta ihmistä itsekkäänä, jos tämä pyytää tapaamista ilman lasta.

Ä: Ei pidä. Jättämällä lapsen kotiin saa keskittyä yhdessäoloon ystävän kanssa eikä tarvitse keskeyttää juttua lapsen takia. Ymmärtää nyt myös pariskuntia, jotka haluavat lapsettomat häät tai yöpyä "vain aikuisille"- hotellissa.

Ei pidä paikkaansa. Tapaamisen luonne muuttuu sen mukaan, onko lapsi/lapset mukana vai ei. Ilman lasta voi keskittyä kunnolla vaihtamaan viimeisimmät juorut ja kuulumiset ja vaikka juoda kupin teetä ihan rauhassa.


8. Lapsihaaveista ei saa kysyä, sillä se on liian henkilökohtaista.

L: Kysymys leijuu ilmassa aina, kun lapseton ja lapsellinen kohtaavat. Asiaa voi kysyä ääneenkin, niin tulee selväksi: eikö onnistu vai etkö halua? Ystävien kanssa kuitenkin puhutaan juuri niistä henkilökohtaisistakin asioista.

Tätä mä oon miettiny ja tuun miettimään myös jatkossa. Keneltä uskaltaa kysyä ja keneltä ei? Tuntuu siltä, että on parempi, kun lapseton itse kertoo omista ajatuksistaan lasten haluamiseen liittyen. Se on kuitenkin henkilökohtanen asia, josta joko halutaan puhua tai sit ei.  Mut silti mä kysyn, ainakin niiltä kaikkein läheisimmiltä ihmisiltä.