Jälkiä elämästäni

Lähes kuukausi meni pienten oppilaiden kanssa luokanopena. Paljon opin monenlaista, mutta paljon jäi varmasti parannettavaakin monen asian suhteen. Kyseessä oli varsin eloisa porukka tyttöjä ja poikia, joiden alkusyksy oli erinäisistä syistä tosi repaleinen. Tilanne heijastu tottakai myös koulunkäyntiin ja jotenkin valtaosa oppilaista tuntu taantuneen ja unohtaneen täysin käytöstavat ja koululaisena olemiseen kuuluvat asiat. Niistä siis alotettiin ja opeteltiin uudestaan olemaan luokassa oppilaana ja erityisesti kuuntelemaan, mitä ope sanoo ja ohjaa tekemään. Ja toinen opettaja on jatkanu heidän kanssaan nyt vajaa kaks viikkoo. Nähään kyllä toisiamme tarvittaessa päivittäin ja olen hänelle antanut myös jotain neuvoja aina tarvittaessa. Tottakai on vähän ikävä pieniä tokaluokkalaisia, mutta mä nään heitä kuitenkin joka viikko välkkävalvontojen aikana. Mä siirryin tän kuun alussa yläkoulun puolelle laaja-alaseks erkaks. Tosin käytännössä oon vaan yhen yläkoulun luokan kans ja loput tun...

Hiljaiseloa taas vietelty ja nytkin vaan tämmönen tosi pikanen postaus. Tää työviikko on taputeltu, sillä lähetään aamulla miehen kanssa loppuviikoks Suomenlahden toiselle puolen. Poika jää papan ja mummin kanssa kotiin. Pieni sairastu uudestaan nuhakuumeeseen, mutta toivottavasti ei kestä kauaa. Pappa tuli jo tänä iltana, koska poika ei mene huomenna hoitoon ja tänään mies oli pojan kanssa kotona. Taas on hoidossa liikeellä räkätautia. Matkakuulumisia siis ensi viikolla kuvien kera.  Nyt suihkun kautta nukkumaan, ni jaksaa aamulla nousta ajoissa. Bussi lähtee tasan kasilta linja-autoasemalta. Hyvät unoset ehtii nukkua bussissa ja luultavasti myös iltapäivällä hotellissa, sen verran on tota univelkaa kertyny. Viime yönäkin piti leikkiä pojan kanssa kahen, kolmen aikoihin, kun herraa ei nukuttanu.

Enpä oo kirjotellu taas vähään aikaan. Poika ei oo enää kipeenä, vaan on ollu taas perhepäivähoidossa arkipäivät. Murunen onki ainut, joka on terve, mulla ja miehellä on ihan kaamee yskä. Mä sairastin hinkuyskän 2007-2008 vuoden vaihteessa ja siitä lähtien aina flunssan yhteydessä saan aivan järkyttävän yskän, joka kuulostaa kamalalta. Ääni mulla on myös varsin matala. Flunssasta huolimatta mulla on takana myös syksyn ensimmäinen työviikko. Alkuviikon olin pienessä maaseutukoulussa isojen oppilaiden kanssa ja torstain-perjantain isossa lähiökoulussa pienten oppilaiden kanssa. On muuten suuri ero maalais- ja kaupunkilaiskoulujen välillä. Tossa koulussa on monta yhdysluokkaa ja sit ykkönen ja kakkonen on erikseen. Ja oppilaat on paljon kohteliaampia ja puheliaampia kuin isoissa kaupunkilaiskouluissa. Tai siltä ainaki tuntu. Keskiviikon vika tunti keskusteltiin kaikenlaisista jutuista vitosten kanssa. Juttua ois riittäny vaikka kuinka paljon, mut tunti loppu kesken. Kiitti siis As, kun ...

kuvissa poika aiemmin tänä vuonna Murunen on ollu kuumeessa jo kohta viikon verran. Viime viikonloppuna oli vaan pientä lämpöö ja oltiin ihan normaalisti pihallakin. Sunnuntai-iltana nousi kuume jo lähemmäks 38:aa, joten soitin hoitotädille, ettei poika tule ennen keskiviikkoa hoitoon. Mä jäin siis kotiin pojan kanssa, koska mies ei voi olla pois töistä ainakaan noin montaa päivää. Töitä olis ollu tarjolla yhelle päivälle, mutta eiköhän niitä ala kohta puoliin ilmaantumaan muutenkin. Hengailtiin pojan kanssa vaan kotosalla oikeestaan torstai-iltapäivään asti, jollon mies tuli jo aikasemmin kotiin (ennen klo 16) ja mä pääsin hengähtään lastentarvikekirppiskierroksen merkeissä. Alkuviikko olikin mennyt tutun kaavan mukaan. Poika ylös viimestään puoli kasi, kasilta aamupuuro. Telkkari auki ja kattelemaan Lentokenttää ja kaikkia muita katottavia ohjelmia, joita tulee siihen aikaan. Ja ne samat ohjelmat muuten tulee joka arkipäivä, sen huomasin. Mua rupes aika pian puuduttamaan pe...

Mä olen innokas penkkiurheilija, ollu jo tosi kauan. Lajeista mua kiinnostaa lähes kaikki, moottoriurheilu, ratsastus ja muu hevosurheilu on melkein ainuita, jotka ei nappaa jonkun tanssin lisäks. Jääkiekko, talvi- ja yleisurheilu on ehkä ne kaikkein mielenkiintosimmat lajit. Kuten jo alotustekstissä kerroin, mun sydän on ollu mustavalkonen jo yläasteelta asti. Kun asuin kotona, käytiin kattelemassa pelejäkin Kuopiossa, Jyväskylässä, Helsingissä ja Turussaki asti. Isi meitä sinne kuskaili. Joka vuosi kattelen jääkiekon MM- kisat, nyt näinä kahtena kotonaolo-kesänä on tullu lisäks jalkapallon ja yleisurheilun EM-kisat, Lontoon olympialaiset, jalkapallossa maanosan mestareitten cup, nuorten yleisurheilun EM-kisat (käytiin kattomassaki) ja nyt vielä yleisurheilun MM-kisat. Katottavaa on siis riittäny monelle päivälle. Yleensä mä vielä pyrin kattelemaan kaikki telkusta tulevat lajit ja ottelut. Mä itte oon tosi huono urheilemaan. Syksyllä 2008 tosin juoksin miehen kanssa puoli...

 Vaikka tää sama kuva on ollu jo aiemmin, halusin laittaa silti uudestaan. Rakas Murunen ja Pontus-nalle Tämä syksy tuo tullessaan jälleen uusia alkuja. Mies alotti vakinaisissa hommissa elokuun alusta ja samaan aikaan Murunen alotti perhepäivähoidon. Mä elän gradun jälkeistä aikaa, uusi alku tavallaan sekin. Mies jätti ainakin väliaikaisesti oman alansa työt ja jatkaa kesätyöpaikassaan, mutta nyt vakinaisena ja eri tittelillä. Huh, mikä helpotus toi vakityö. Parantaa huomattavasti meiän taloudellista tilannetta, koska mä oon ollu koko kesän pojan kanssa kotona enkä oo tienannu käytännössä mitään. Velkaa meillä on kuitenkin jonkun verran ja muutenkaan eläminen ei oo halpaa. Mä oon tällä hetkellä ilman rahaa, kun kodinhoidontuki lakkas Murusen alotettua perhepäivähoidon. Mun tuloihin tulee kuitenki muutos vielä tän kuun aikana, kun kouluissa aletaan tarvita sijaisia. Murunen alotti tosiaan perhepäivähoidossa pikkasen vajaa 1v ja 4 kk ikäsenä. Samalla hoitajalla on Murusen...

Ajattelin kirjotella erityisesti lapsiin liittyvästä kilpavarustelusta, sillä tiistain (6.8) Aamulehdessä oli aiheeseen liittyvä Sari Sainion kirjoittama artikkeli Kilpavarustellut kakarat, Ja nää on sit vaan mun hieman kärjistettyjäkin ajatuksia, joiden takia ei kannata menettää hermojaan tai vetää hernettä nenään. Kaikkihan alkaa jo odotusaikana, kun pitää miettiä, millaiset vaunut, millaisen sängyn, hoitopöydän, sitterin ja syöttötuolin haluaa. Meillä ostettiin vaunut, sänky ja hoitopöytä käytettyinä ja syöttötuolin Murunen sai ristiäislahjaks. Ei me haluttu ostaa uusia tarvikkeita järkyttävän kalliilla hinnoilla, koska vauva pärjää varmasti myös halvemmilla. Mä en vaan raaski maksaa vaunuista lähes tonnia, sitteristä satasta tai merkkivaatteista montaa kymppiä tai satasta. Ei meillä oo onneks ollu varaakaan siihen. Hyvin on pärjätty tähän asti. Poika on kyllä saanu vaatteita myös uutena ja joitain leluja myös. Jotenkin sitä vaan kirppiskierroksilla sattuu silmään joku kiva pie...