Jälkiä elämästäni

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, olen tällä hetkellä, ja itse asiassa toukokuun loppuun, sairaslomalla. Jouduin sairaslomalle, kun liukastuin kävellessäni helmikuun 21. päivän iltana. Lumen alla olikin lammikko eikä kova maa eikä tietä oltu hiekotettu. Olin liikkeellä Murusen kanssa, joka tietysti näki kaiken. Liukastuminen tapahtui kierrätyspisteellä, joten olen ilmoittanut tapahtumasta myös firmalle ja siellä on asia heidän vakuutusyhtiönsä selvityksessä. Päädiagnoosi: S52.0 Kyynärluun yläosan murtuma 22.2. "Konsultoitu TAYS:n TULE-päivystäjää." Taysissa oli lähes 50 potilaan leikkausjono. Koska mulla oli tapaturmavakuutus, menin uudelleen lääkäriin yksityiselle, jossa kyynärpää myös leikattiin 24.2. Eka sairasloma oli 21.2.-17.4.2017 eli pääsiäiseen asti. Leikkauksen jälkeisellä lääkärikäynnillä sairaslomaa jatkettiin 31.5. asti. 5.4. Status: "Kyynärvarressa, kämmenen ja sormien alueella iho on poikkeavan kuivaa ja hilseilevää. Turvotusta on ...

Mietin tilanteen omalle kohdalle. Muutto vieraaseen maahan, jossa täysin uusi, vaikea kieli. Kaikki ympärillä puhuvat maan kieltä. Kieli on pakko oppia ennen kuin voi sopeutua elämään uudessa kotimaassaan. Ei ole todellakaan helppoa. Niinpä. Tätä olen todistanut viikon ajan työskennellessäni maahanmuuttajalasten valmistavalla luokalla. Lapset ovat 1.-2. luokkalaisia. Tällä hetkellä heillä kaikilla on yhteinen kieli, arabia, jota minä en osaa ollenkaan. Hieman haastava tilanne kaiken kaikkiaan. Joka päivä opetellaan eri tavoin uutta kieltä, Aamuisin käydään läpi, mikä kuukausi, viikonpäivä, monesko päivä nyt on, mikä vuodenaika nyt on ja kuka viettää tänään nimipäiviään. Samoin kysellään vähän kuulumisia. Uusia verbejä opetellaan joka päivä kuvien kautta. Lapset liimaavat kuvan selityksen kera vihkoonsa ja sen jälkeen harjoitellaan sanomaan verbiin liittyvä lause. Ja tottakai puhutaan kieltä (arabian puhuminen tunnilla on kielletty)sekä luetaan suomenkielisiä lastenkirj...

Tässäpä mun ajatuksiani vuodesta 2016 ja toiveita sekä pohdittavaa vuodelle 2017. Vuonna 2016 vanhenin, viisastuin ja otin opikseni. Minusta tuli neljättä kertaa täti. Sukuun syntyi neljä vauvaa: kolme poikaa ja yksi tyttö. Opetin ekaa kertaa pidemmän aikaa isompia erkkoja (7.-9 luokat) ja tutustuin uusiin kouluihin, oppilaisiin ja opettajiin. Tapasin myös uusia ystäviä (Minna <3) ja vietin useemmat mukavat juhlat. Opin sen, että en voi koskaan olla edelleenkään täydellinen vanhempi, vaan tein, ja tulen jatkossakin tekemään, virheitä ja paljon, ja sama koskee myös vaimona ja puolisona olemista. Osaan nyt sijoittaa kartalle Bakun ja lukusia maita ja kaupunkeja, kiitos kartoista kiinnostuneen Murusen. En kuitenkaan osaa tunnistaa leikkiautojen merkkejä, vaikka mulle on niitä kuinka yritetty opettaa. Huomasin, että oon oikeesti jo aika vanha, kun voin kertoa, että muistan tapahtumia yli 30 vuoden takaa. Edelleenkin on kuitenkin paljon opittavaa ja muistettavaa, sillä aina voi parant...

Tänä syksynä oon päässy töissä seuraamaan hyvin laajalti hyvin monen kouluarkea. Oppilaat ovat todella rehellisiä ja avoimia, se on tullut huomattua jo monta kertaa. Kaks tilannetta loppusyksyltä on jääny eniten mieleen. Molemmat niistä sattu itse asiassa saman koulun eri luokissa. Eka tilanne oli hieman isompien oppilaiden luokassa.  En muista, mikä oppitunti oli menossa, mutta jotenkin puheenaiheeksi tuli oppilaiden perheet. Keskustelun aikana oppilaat kertoivat, miten heidän vanhempansa käyttäytyvät kotona ilmenevissä hankalissa tilanteissa. Sen aikana mulle tuli hyvin selväks ettei oppilas voi oppia käyttäytymään haastavissa tilanteissa "oikein"tai tilanteeseen sopivalla tavalla, jos hänen vanhempansakaan eivät osaa selvittää keskinäisiä erimielisyyksiään kuin riitelemällä ja jopa väkivalloin. "Sit ne alko tapella ja huutaa toisilleen."  "Isä suuttui äidille ja lähti pois."  "Mua pelotti." Toinen mieleenjäänyt tilanne, joho...

Pääsin pitkästä aikaa seuraamaan erityiskoulun arkea, kun työskentelin puoltoista viikkoa sairaalakoulussa luokattomana opettajana. Sairaalakoulua käyvät lastenpsykiatristen osastojen 0.-9. luokkalaisten oppilaiden lisäksi myös sairaalan lastenosastojen koulukuntoiset lapset ja nuoret. He ovat sairaalassaoloaikanaan kirjoilla oman koulunsa lisäksi myös Koivikkopuiston koulussa. Tein erityispedagogiikkaan liittyvän harjoitteluni juuri Koivikkopuistossa ja pääsin silloin tekemään monenmoisia töitä. Seurasin ja myös opetin kaikkien luokkien eli (0-2), (2-4), (4-6) ja (6-9) oppilaita. Pääsin myös opettajien mukana käymään ja myös opettamaan lasten vuodeosastoilla olevia kouluikäisiä lapsia ja nuoria. En käynyt kuitenkaan silloin kaikilla osastoilla. Tällä kertaa opetin myös osasto 6:n oppilaita. Kyseessä on lasten veri- ja syöpätautien osasto. Tässä kiteytettynä mun päällimmäiset ajatukset puolentoista viikon työrupeamasta  :  Puoltoista viikkoa takana sairaalakou...

Rupesinpa tossa oikeesti pohtimaan jatko-opintoja. Tutustuin avoimen yliopiston tarjontaan, kun haluisin suorittaa erityispedagogiikan syventävät opinnot. Niille tulee vaan hintaa yli 2000e. Eikä niitä tietenkään voi suorittaa Tampereella. Katoin just Itä-Suomen avoimen yliopiston Kouvolan toimipisteen opintovaatimuksia. Ihan ekaks mun pitäs alkaa lukemaan erityispedagogista kirjallisuutta englanniks, sillä taispa jokainen tentittävä kirja olla englanninkielinen. Sitä pitäs vähän reenata, koska se ei oo todellakaan mun vahvuusalueita. Tossa on se hyvä puoli ettei sinne oo erillisiä pääsykokeita. Huonona puolena taas on se, ettei noilla opinnoilla saa erityisopettajan pätevyyttä, vaan siihen tarvittas erkkaopen tutkinto yliopiston puolella. Joka tapauksessa näyttää siltä, että jossain vaiheessa mun on hankittava erkkaopen tutkinto, että vois saada jopa joskus vakipaikan. Töistä ei tuu nimittäin olemaan pulaa tolla koulutuksella. Pääsykokeen kautta sisään on tietysti varmin keino tu...

Miehen kuukauden kesäloma loppu sunnuntaina ja piti siis palailla takas arkeen. Viime viikolla matkattiin mun kotikonnuille Itä-Suomeen, jossa nähtiin sukulaisia, käytiin Juha Tapion keikalla, elettiin mökkielämää ja välillä myös vaan oltiin. Mukavaa oli, mutta kiva oli palata kotiinkin, Lapset oli vielä eilisen kotona ja neitin piti mennä hoitoon vasta huomenna. En olettanut meneväni töihin vasta, kun aikasintaan ens viikolla. Toisin kuitenkin kävi, sillä tutun yhtenäiskoulun reksi soitti tarvitsevansa sijaista heti. Lupasin tulla, mutta sanoin, etten ihan heti pääse. Tottakai auto on just sillon pois käytöstä, kun sitä tarvittas. Pojankin piti olla jo kasilta hoidossa, mutta olinpa laittanu kellon väärään aikaan soimaan, enkä voi syyttää siitä edes maanantaita. Vein lapset pyörällä hoitoon, mutta matka olis edenny joutusammin, jos pyöränkumeissa olis ollu ilmaa. Ei ollu kuitenkaan aikaa ettiä pumppua, vaan vein ekaks pojan potkupyöräillen hoitoon pikkusiskon matkatessa mun pyörän ...