Siirry pääsisältöön

Neuvola- ja lääkärikuulumisia

 Käytiin keskiviikkona Murusen kanssa 4-kuukautisneuvolassa ja -lääkärissä. Kaikki oli kunnossa. Pituutta on nyt 65,3 cm ja painoa 6810 g. Eli kasvaa hyvin, kuten on lukenu jokaisen neuvolakäynnin jälkeen pojan terveyskortissa. Onneks tällä kertaa ei tullu rokotuksia, koska siitä ois seurannu parin illan ja päivän huudot eikä se oo kellekään kivaa. Kiinteiden alotuksesta myös kyselivät, mutta vielä ei oo tarvetta pojan nykysillä maitomäärillä. Poika syö toisina päivinä paljon ja toisina paljon vähemmän eli just ja just 700 ml tai 850 ml.  Painoa on kuitenki tullu lisää 800 g viime käyntiin ja poika menee hienosti edelleen omilla käyrillään eli siinä vähän nollan alapuolella. 

Poika ei vielä kannattele niskojaan tarpeeks hyvin, joten sitä pitäs reenailla. Pää kuitenkin nousee jo hyvin pystyyn ja pysyykin siinä, joten pienellä reenillä varmaan toikin asia korjaantuu. Ei huolta, koska jokainen lapsi ja jokaisen lapsen kehitys on erilaisia. Pituuskasvu oli nyt tasaantunu, ei ollu tullu viittä senttiä, vaan muutama sentti. Siispä seuraavaa kasvupyrähdystä odotellessa. Mutta jotta ehittäs pitää kaikkia laatikoista löytyviä vaatteita, ei tarvis vielä hetkeen tulla hirveesti lisää pituutta. :)

Kävin eilen myös itte lääkärissä noitten tulehdusten tiimoilta. Hyödynsin yths:n palveluita, kun siihen on vielä vuoden ajan mahollisuus. Soittelin ajanvaraukseen viime viikolla ja oisin saanu ajan tosi nopeesti, mutta menkkojen takia käynti siirrettiin tälle viikolle. Lähettiin siis pojan kanssa tänään bussilla kaupunkiin ja oltiin just ajoissa paikalla. Ei ois tarvinnu, kun ajat oli melkein puol tuntia myöhässä. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja tsekkas kohdun ja munasarjat, mutta kaikki oli kunnossa. Kuulema alavatsakivut johtuu vielä elimistön palautumisprosessin keskeneräsyydestä raskauden jälkeen ja yleensäkin mulla kipuilee vaan oikee puoli ennen menkkoja. 

Ennen tutkimusta näytin lääkärille synnytyskertomuksen ja käytiin sitä yhessä läpi ja mietittiin, löytyskö sieltä jotain syytä mun oireille. Eli siis oisko siellä ollu merkintää esimerkiks siitä, ettei istukkaa saatu kokonaisena, mutta kaikki oli senkin osalta kunnossa. Gyne oli sitä mieltä, että sillon toukokuun lopulla mulla on ollu selkeesti tulehdus, mutta heinäkuussa ei oo ollu tulehdusta, vaikka se onkin näyttäny siltä kokemattoman kesäsijaisen  silmin. Maitohappobakteereita pitäs syödä ja sit tarvittaessa ottaa lääkettä paikallisesti. Olin tyytyväinen käyntiin, koska siellä selvis, että kaikki on kunnossa. Papa pitäs vielä käyä antamassa, kunhan ennätän.

Hauska sattuma sinänsä, että tää gyne teki vuos sitten mun kaks alkuraskauden ultraa ( ekalla kerralla ei näkyny vielä viikot, ni sain ajan kahen viikon päähän) ja näki nyt, millanen vauva sieltä synty. Juteltiin siinä lääkärin kanssa myös lapsiasioista ja hän oli myöskin sitä mieltä, että jos mahollista, lasten ikäeron tulis olla sopivan pieni. Myöskin mun epi-lääkitys on siltä osalta jo valmiiks kunnossa. Ja kovasti kannusti puristamaan gradun valmiiks. Niin aion tehäkin vielä tän vuoden aikana (papereitten saanti siirtyy kuitenki ens vuoden puolelle)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses