Siirry pääsisältöön

Sairastelua


kuva täältä

Tämä viikko on menny enemmän ja vähemmän sairastellessa. Alkuviikosta poika oli tosi nuhanen ja tukkonen, mutta ei noussu kuume eikä ollu ees lämpöö. Keskiviikkona uskaltauduttiin pojan kanssa ulos vaunulenkille ja kirppisteleen ja luultavasti sillä reissulla vilustutin itteni. Mulla on niin hiki, että otin tyhmänä päällyspaidan pois ja olin pelkällä topilla kotimatkan. Meiltä ei tosin oo matkaa kirppikselle ja kauppaan kun kilsan verran. Se näköjään riitti.

Tunsin oloni jo alkuillasta vähän oudoks ja kurkkukin tuntu kipeeltä. Ei ollu kuitenkaan kuumetta eikä lämpöö, joten uskalsin mennä toista kertaa pojan syntymän jälkeen omaan saunaan. Istuskelin siellä ittekseni lauteilla ja nautin lämmöstä ilmeisesti vähän liian kauan. Tuli sen verran huono olo saunan jälkeen. Sit mua rupes paleleen hillittömästi ja heitin yökkärin päälle paksun villatakin, jalkaan pörrösukat ja collegehousut. Ne päällä menin peiton alle jo yhen maissa.

Yöllä ois ollu mun vuoro herätä pojan kanssa, mut mies joutu ottaan hoitovuoron, koska olin niin kipee, etten jaksanu nousta sängystä. Aamulla olikin lämpöö. Kiittelin onneeni, että miehellä oli vapaapäivä ja pysty oleen paljon pojan kanssa. Mä en vaan jaksanu. Mies kävi asioilla ja sillä aikaa me mentiin pojan kanssa takas sänkyyn nukkumaan ja nukuttiin tunnin verran. Teki kyllä hyvää ja jakso taas. Mulla oli lämpöö edelleen, mutta jaksoin kuitenkin tehäkin jo jotain. Meille oli vielä tulossa kaks pojan kummeista käymään pitkästä aikaa, joten enhän mä ny voinu sillon sairastaa.

Kun mein ystäväpariskunta oli lähteny, kuumemittari näytti lähes 38, missä se on ny pysytelly loppuillan tänne asti. Särkylääkettä vaan nassuun ja monta kupillista teetä. Sillä tää toivottavasti lähtee ja mahollisimman nopeesti. En jaksas enää sairastaa. Valitettavasti tän päivänen vauvakerho jää ny välistä, koska en jaksa mennä sinne, ties vaikka tartuttasin vielä jonkun niistä siellä kävijöistä ja sitä en haluu.

Tällä kertaa näyttää menevän myös loppuviikko kotosalla sairastelu merkeissä. Ei tän näin pitäny mennä, vaan tarkotus oli käyä pitkillä vaunulenkeillä ja nauttia raittiista ilmasta, mutta ei. Toisin kävi. :(

kuva täältä

Kommentit

  1. Sairastelu on kyllä kurjaa! Voimia vielä ekstraa, koska olen ymmärtänyt, että äitinä sairastaminen on vielä kamalampaa, kun pitää kuitenkin pystyä huomioimaan lastakin. Onko se tosiaan niin, että isä ei saa olla pois töistä lasta hoitamassa jos äitiyslomalainen sairastaa? Epäkohta. Joku muu on ehkä jo huomannut sen aiemminkin, tiedetään, mulle ei vaan ole koskaan ollut ajankohtainen asia.
    T. Ansku

    VastaaPoista
  2. Voi kurjuus, että olet kipeä! :( Pikaiset paranemiset.

    VastaaPoista
  3. Juu, ei isä saa olla pois töistä, niin oon ymmärtäny. Kovasti täällä mitattiin, josko ois ollu kuumetta ja ois voinu jäähä kotiin mein kanssa. Mut en ollu saanu tartutettua. Mulla on edelleen on lämpöö, mut vieläkin alle 38 ja nyt on kurkkukin ku raastinrauta.

    Eihän se mitään mukavaa oo sairastaa pienen vauvan kanssa, joten annan kyllä ekstrapisteitä yksinhuoltajille, jotka joutuu selviämään ite kaikesta. Meillä isi on kuitenkin illat kotona ja hoitaa poikaa varsinki nyt, ku mä en oo jaksanu. Vois pikku hiljaa jo parantua olo, ni kykenis tekeenkin jotain. Ulkonakaan en oo sit keskiviikon käyny ja taitaa jäädä tältä viikonlopultaki käymättä.

    Kiitos, Betty ja Ansku! Kunhan ny ens viikol olis kunnossa, kun muutamakin meno jo sovittuna.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä m...

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jäl...

Vähän lisää minusta (julkaisematon postaus v.2021)

 Tämä teksti on jäänyt julkaisematta 2021, kun olen sen kirjoitellut. Päätin julkaista sen nyt, sillä avaan siinä asioita, joista kirjoittelin tänään, hieman tarkemmin. Ajattelin kertoa nyt tarkemmin, mitä minulle kuuluu nyt. Kun aloitin blogini jo kauan aikaa sitten, en tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan elämässä seuraavien reilun kymmenen vuoden aikana. En tiennyt, että en jäisi ensimmäiseen suhteeseeni avomieheni kanssa, vaan eroaisimme reilun vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Eroa pitkitettiin minun halustani varsin kauan, mutta keväällä 2007 teimme lopullisen päätöksen eri teille lähtemisestä. Toisaalta päätös oli helpotus, mutta toisaalta se oli myös todella vaikea ja raskas. Olinhan muuttanut hänen vuokseen Tampereelle aivan toiselta puolelta Suomea vuonna 2003 ja en tuntenut kovinkaan montaa ihmistä sieltä suunnalta. Olimme etäsuhteessa lähes koko suhteemme ajan. Mies aloitti opiskelut syksyllä 2003 eli samaan aikaan kuin muutin itse Tampereelle. Hän oli viikot opiske...