Jälkiä elämästäni

11.8.2011 11.8. 2011 pissin tikkuun, koska olin menossa gynelle etukäteen varattuun tarkastukseen mm.   menkkojen puuttumisen takia ja olin varma, että siellä kysyttäisiin, et oonko testannu. Tuloksesta olin lähes varma jo ennen tarkastusta, koska jotain oireita oli ollut jo pari viikkoa. Rintojen arkuus, metallinmaku suussa ja mahan turvotus. Tulos: kaksi viivaa, tuli heti näkyviin ja menin herättämään mieheni ja näytin tikkua hänelle. Unenpöpperössäkin hän tajusi, mistä oli kyse ja oli erittäin iloinen. Olin varma, että gyne passittais mut verikokeisiin, mutta toisin kävi. Hän sanoi, että tarkistetaan tilanne saman tien ja sit ultrattiin. Ja kyllähän siellä jotain näkyi: ruskuaispussi. :) Mutta koska mun kierto oli ollu niin epäsäännöllinen, hän antoi minulle uuden ajan kahden viikon päähän, jotta päästäisiin näkemään paremmin raskauden kesto. Ekalla ultrauskerralla oli kasassa 5+1 ja tokalla siis 7+1. Tosta 7+1 käynnistä on todisteena myös ultrakuva ja näin myös syk...

Täytin eilen 30. Ei ainakaan vielä tunnu miltään, mutta sit kun rupee miettimään, mitä kaikkee oli kuvitellu tehneensä elämässä tähän ikään mennessä, niin pieleen meni. Joskus 10 vuotta sitten tai oisko jopa vähän enemmänki, tein semmosen aarrekartan omasta tulevaisuudestani. Muistelisin, että 30-vuotiaaks mennessä mun piti olla naimisissa (kuten oonkin), valmistua opettajaks ja työskennellä alalla, äiti ainakin kahdelle lapselle ja mitäköhän kaikkee muuta olinkaan kuvitellu. Totuus kuitenki on, että kun muutin kotoa pois toiselle paikkakunnalle ensimmäiseen omaan asuntooni, muutin sinne silloisen poikaystäväni perässä. Alettiin elää yhteistä elämää v. 2003 ja oltiin eletty kaukosuhteessa jo vuosi. Muutettiin uudempaan asuntoon, poikakaveri aloitti koulun toisella paikkakunnalla ja mä olin niiin yksin. Aina viikot yksin kotona tuntematta paikkakunnalta juuri ketään. Aivan kamala tilanne, en toivo kellekään. Jotain mun tylsyydestä kertoo se, että silitin (nykyään en juurikaan silitä...

 Joskohan sitä olis uuden tekstin aika. Voisin kirjotella vähän kuulumisia. Ensinnäkin, (kesä)loma on jo yli puolen välin. Se tarkottaa siis sitä, että työt jatkuu 9.8 ja siihen asti mulla on aikaa tehä täyspainosesti mun gradua. Ääk ja iik ja kääk! Toisaalta aikaa on vielä reilusti, mutta kesä on menny tähänkin asti hirveetä vauhtia, ni miksei se kaamee vauhti jatkus myös tästä eteenpäin.  Kesän ekat mansikat tuli syötyä tällä viikolla, ei ollu kyllä kovin makeita, mut ihan ok. Ens viikolla pitänee ostaa pakkaseen mansikat, jos aikoo vielä saada siedettävään hintaan. Niitä on kuitenki saatava, koska ne on niin hyviä, sekä tuoreina että pakastettuina. Mietittiin miehen kanssa, et vois lähtee joskus elokuun puolella ainakin mustikkamettään, myös vattuja olis kiva saada pakkaseen. Mä en vaan niin mettäreissuista tykkää, kun siellä on kaiken maailman öttiäisiä ja on myös mahollista törmätä käärmeisiin. Ei kiitos! Kyllä me mettään meen, mutta sopivissa varusteissa ja kumpparit ja...

Mietin kauan, kirjoitanko vai en. Nimittäin tästä kovenevasta kuumeesta. Vauvakuume jyllää meillä täysillä. Juttelin asiasta  rakkaan ystäväni kanssa puhelimessa ja kävimme läpi minun ja meidän tilannettamme. Hän tiedusteli mm. sitä, asettaako lääkärin "aikaraja" jonkunlaista stressiä tai paineita. En oo ainakaan kokenu niin, se menee ihan omalla painollaan. Onneks en yleensä ressaile turhia asioista. Jospa tässäkin asiassa olis onni myötä ennen tota puolen vuoden aikarajan täyttymistä. Tosiaan, soittelin gynelle, koska kiertoni oli aivan sekaisin, mutta kuitenkin kierto toimii. Gyne oli juuri jäämässä kesälomalle ja käski vaan ottaa kesän rennosti, asiaan palataan uudestaan elokuussa ja sillon "pistetään isot rattaat heti pyörimään" lääkärini sanoin. Eli nyt vaan nautitaan kesästä ja toisistamme.  Oliskin se niin helppoa. Koko ajan näkee ympärillä odottavia äitejä ja korviin kantautuu uusia vauvauutisia. Se ei oo meiltä pois, mutta kuitenkin sitä miettii, et miks...

Sain haastattelut litteroitua juhannukseen mennessä, kuten olin ajatellutkin. Kävimme torstaina tulostamassa 144 sivua tekstiä yliopistolla. Vettä satoi kaatamalla, juuri mikään atk-luokka ei ollut enää auki ja olin jo menettää toivoni, mutta onneksi löydettiin auki oleva atk-luokka ja sain tulosteet mukaani.  Olihan litteroinnissa puuhaa ja veihän se paljon aikaa, mutta aivan varmasti se myös antaa paljon. Huomasin jo haastatteluja kuunnellessani niistä monia kiinnostavia asioita, joihin aion kiinnittää huomiota. Havaitsin myös, että tietyt samat asiat toistuvat lähes jokaisessa haastattelussa, mikä on vain hyvä aineistoni analyysin kannalta. Tänään sain jo valmiiksi ensimmäiseen caseen liittyvät tärkeimmät asiat, kirjasin ne ylös jokaisen haastattelun omalle A3-paperilleen. Näin minun on helppo etsiä tarvitsemiani asioita ja löydän ne helpommin. Ahkeroin siis tänään helteestä huolimatta. Tosin jaoin urakan useaan osaan ja viimeistelin työni vasta iltamyöhällä yöllä, kun ei ollu...

 Mua purais kuntokärpänen ja se on hyvä vaan, koska kuukauden päästä viimestään iskee ikäkriisi. Kävin siis tänä aamuina hölkkäilemäs 14 minuuttia tos läheisellä metsälenkillä. Tiukkaa teki hölkätä koko lenkki, mut jaksoin kuitenki. Tuli niin hyvä mieli, kun viittin laittaa tossua toisen eteen. Pitkästä aikaa. Heräsin tänä aamuna jo kuuden jälkeen, koska vein mieheni töihin, jotta saan itte auton. Meen tekeen tänään tokavikan haastattelun, enkä halunnu mennä sinne pyörällä tai bussilla.  Lenkin jälkeen venyttelin, koska oon vihdoinki tajunnu sen, että ilman sitä mun lihakset ei toimi, niinku niitten pitäs toimia. Tein fyssarin määräämät venytykset, lisäks vatsoja ja punnerruksia. Tästä on vaan ny tehtävä jokapäivänen juttu tai ainaki monta kertaa viikossa toistuva. Eikä lenkille lähteminen saa olla kelistä kiinni, kyse on omasta motivaatiosta ja tahtomisesta. Haluanko kohottaa kuntooni vai lojua kotona sohvalla käsi irtokarkkipussissa.? Tähän asti irtokarkit tai muut herkut o...

Maisemia kotikonnuilta  Se alkoi lauantaina. Kesäloma nimittäin.   koulujen lopettajaiskukkia 1 koulun lopettajaiskukkia 2  Palkatonta aikaa, mutta onneks opintotuki sentäs juoksee parin kuun ajan ja lainatakauksenki sain, mutta en sitä luultavammin käytä. Sen verran paljon oon jo ennestään valtiolle velkaa.   Tosiaan mun kesäloma menee nyt ton gradun kanssa painiessa. Tein periaatepäätöksen olla menemättä töihin koko kesänä. Tiukkaahan se on rahallisesti, mutta onneks mies on töissä ja tienaa meille leivän pöytään. Toi päätös oli vähän niinku pakko tehä, jos aion valmistua syksyllä.  Mulla on ny takana 5 opiskeluvuotta, joten ois jo korkee aika valmistua, vaikkakin kaks viimestä oon oikeestaan ollu vaan kirjoilla yliopistossa, mutten oo suorittanu just mitään opintoja. Toisaalta tehny sit sitäkin enemmän töitä eli sijaistanu peruskoulun opeja eri puolilla kaupunkia.  Just tossa laskeskeltiin työkaverin kanssa lauantaina, että ei oo ...