Jälkiä elämästäni

Äiti, äitiys ja syyllisyys ovat sanoja, jotka liittyvät tiiviisti yhteen. Hyvä äiti/huono äiti-vertailut kuuluvat mun mielestä syyllisyyteen hyvin vahvasti. Mikä sitten aiheuttaa syyllisyyttä? Mun mielestä syyllisyys alkaa jo lähes siitä hetkestä, kun raskaustesti näyttää positiivista. Monesti tulevat äidit miettivät esimerkiks sitä, miten on tullu elettyä elämää ennen kun on tiennyt olevansa raskaana. Onko alkio voinut vahingoittua jotenkin kostean illan johdosta?  Voiko raskaus mennä kesken, koska olen syönyt raakaa kalaa ja tuorejuustoja? Joku saattaa myös miettiä, miten hänestä on äidiksi. Monenlaisia ajatuksia siis joutuu pohtimaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Samat pohdinnat jatkuvat myös raskauden edetessä. Mitä voi ja mitä ei voi enää tehdä, jotta vauvalla olisi kaikki hyvin? Voinko jatkaa juoksuharrastustani ja käydä salilla myös raskauden aikana? Oon meinannu jo aiemminkin kirjoittaa aiheesta, mutta nyt vasta sen teen. Miksi juuri nyt? Siihen on useampi syy. Ole...

Uusimmassa Meidän Perhe-lehdessä on Maria Veitolan kolumni. Tällä kertaa hän kirjoittaa aiheesta Huomenna parempi äiti.  Juttu  täällä . Nauroin oikein makeasti lukiessani kolumnia. Veitolalla on mainio tyyli kirjoittaa ja ainakin tällä kertaa teksti osu ja uppos aivan täysin. Veitola kertoo esimerkkejä omasta elämästään, jotka liittyvät parempaan äitiyteen. Ensiksi hän kertoo tapauksesta, jossa hänen kohta 4-vuotias poikansa kertoi äidilleen piirtäneensä tälle ihanat joulukoristeet. Veitolan mentyä paikalle, hän huomasi kauhukseen pojan löytäneen hänen suosikkihuulipunansa ja piirtäneen sillä vessan kaapistot täyteen kiemuroita. Mitä Veitola tekee? Hän ei ala kirkumaan tai syyttelemään poikaansa, vaan saa hillittyä tunteensa. Ihailen häntä. Huutamisen sijaan hän valistaa poikaansa olemaan koskematta äidin meikkeihin ja piirtämään sen sijaan paperille. Mitä lapsi tekee sillä aikaa, kun Veitola menee hakemaan jotain, jolla saa huulipunat pois kaapinovista? Hän tiput...

Tän vuoden alusta meiän kotikunta korotti terveyden- ja sosiaalihuollon maksuja roimasti. Onneks sentään alle 16-vuotiaille käynnit on ilmasia. Vertasin just edellisvuoden, ja Tampereen kaupungin, 1.1.2016 voimaantulleita maksuja ja kauhistuin. Tampereella lääkäri- ja hammaslääkärikäynnit ovat useita euroja halvemmat kuin meillä naapurikunnassa. Kunta korotti hintoja roimasti, sillä esimerkiksi terveyskeskuksen vuosimaksu nousi lähes 10 euroa, samoin käyntimaksut. Huh heijaa! Onneks on suhteellisen harvoin tarvittu kyseisiä palveluita ja osa niistä voidaan hoitaa tarvittaessa myös lasten neuvolakäyntien yhteydessä. Noi korotukset tuntuu kukkarossa reilusti. On eri asia maksaa terveyskeskuksen vuosimaksua 32 e lähes 42 euron sijaan. Miehellä on onneks oikeus käyttää työterveyspalveluita, mitä mulla ei osa-aikatyöläisenä  tietenkään ole.  Meitä lähempänä sijaitsee yksityinen lääkäriasema, mutta siellä käyminen on kuitenkin suhteellisen kallista. Vielä ei oo jouduttu ...

Niin se vuosi taas vaihtui. Vaiherikas sellainen. Tyty oli vuosi sitten 4 kuukauden ikäinen pieni vauva ja nyt, vuotta myöhemmin, meillä asuu reilu 1vee tahtotaapero. Voisin kirjotella tarkempia Tytyn kuulumisia ihan omaan postaukseensa. Tai tarkemmin ajatellen voisin jakaa kuulumiset useampaankin postaukseen. Saa nähä, miten on järkevin ja miten tarkasti jaksan kirjotella. Poika, pieni Murunen, täyttää keväällä jo 4 vuotta. Iso poika siis, mutta kuitenkin vielä kovin pieni. Uhmaa ja mustasukkasuutta on edelleen ilmassa. Päivisin hoidossa näitä ongelmia ei oo, vaan niitä esiintyy vaan kotona ollessa. Hänenkin tarkempia kuulumisia omassa postauksessa/-sissaan hieman myöhemmin. Vuosi sitten meillä oli jo nimet papereissa ja iso laina haettu ja saatu pankista ja odoteltiin vain avainten luovutusta, joka tapahtui 1.2.2015. Pahvilaatikoita oli haettu ja saatu täytettyäkin olkkarin nurkkaa useammalla täyteenahdetulla laatikolla. Avaimet saatiin siis 1.2 ja siitä alko parin viikon mittane...

Kirjottelin joskus kesällä liikunnasta ja sen merkityksestä. Kävin sillon juoksemassa muutaman kerran ennen kun mun jalka otti siitä onkeensa ja sit juokseminen taas jäi, vaikka jalan puolesta olis myöhemmin jo onnistunukin. Puistojumppailu ei oikein ollu mun juttu sen ohjaajan takia. Hän oli sellanen aerobic- ja tanssihirmu, etten mä pysyny vauhdissa ollenkaan mukana. Tempo oli niin kaamee ettei se ollu enää mukavaa. En kuitenkaan oo jääny toimettomaksi, vaan kuten mietin, varasin paikat kahteen lihaskuntojumppaan ja myös sain ne. Oon nyt käyny syyskuusta asti kaks kertaa viikossa jumppailemassa. Maanantaina on puolentoista tunnin jumppa (venyttelyä 30min) ja torstaina tunnin (30min venyttelyä) rääkki. Voin sanoo, että vaikka on tehny kuinka kipeää, ni kestän. Niin paljon se on auttanu ja auttaa. Ohjaaja on ammatiltaan myös fyssari, joten hän tietää tasan tarkkaan, mitä liikkeitä kannattaa tehä ja miten paljon. Oon myös oppinu paljon uusia venyttely- ja jumppaliikkeitä, joita voisi...

Muutaman viime viikon aikana on jostain syystä pyöriny aiempi parisuhde ja sen ongelmat paljon mielessä. Tai oikeastaan eron jälkeinen aika ennen 2008 vappua, kun tapasin mieheni. En tiiä, miks. Kevät ja syksy 2007 oli tosi rankkaa aikaa. Ero ei ollu helppo ainakaan mulle, Siihen liitty paljon kaikenlaisia tunteita, joitten läpikäyminen vei aikaa ja se oli kaiken kaikkiaan aikamoinen suo. Meillä oli kuitenki takana yhteiseloa 2002 heinäkuusta asti eli 5,5 vuotta. Eroon johtaneita syitä oli monta enkä osaa eritellä yhtä ainoaa. Kaukosuhde rasitti suhdetta aika lailla (ekan vuoden mä asuin toisella puolella Suomee ja sit mies pääs opiskelemaan 100 km päähän. Mä en viihdy yksin ja oli todella vaikeeta viettää aikaa vaan oman itseni kanssa. Viikonloppusin tehtiin jotain yhessä tai sitten ei. Miehellä oli hyvin usein viikonloppusuunnitelmia jo etukäteen eikä niistä oltu puhuttu mun kanssa välttämättä ollenkaan. Onneks mulla oli opiskelukaverit, joista tuli osasta myös hyviä ystäviä, sek...

Just kerkesin aiemmin tällä viikolla kehua naamakirjassa meiän terveitä lapsia. Ite oon ollu kohta viikon verran enemmän ja vähemmän flunssassa. Ääni on edelleen painuksissa, mutta muuten on mulla jo ihan ok olo. Tosin tänä aamuna mies ilmotti tuntevansa olonsa flunssaseks. Niinpä. Heti, kun pääsin kehumasta meiän hyvää tuuria sairastelujen suhteen, osu omaan nilkkaan. Vieläpä kahesti. Hain molemmat lapset keskiviikkona hoidosta ja kumman nuutuneilta ja todellä räkäsiltä vaikutti molemmat. Ei kun vaan mittaria kainaloon ja kas,  kuume oli nousussa molemmilla. Pojan yskä oli vaan pahentunu aiemmasta.Viestiä vaan molempien hoitajille ettei lapset tuu hoitoon loppuviikolla. Ite olin ollu alkuviikon kotosalla jo ihan senkin takia, ettei ollu töitä. Tosin keskiviikkona en ollu ite enää työkykynenkään, kun ääntä ei tullu juuri yhtään. Olin niin innoissani, että  mun pitää olla lasten kanssa kotona torstai ja perjantai, Lapset on kipeitä, mutta ei niillä kyllä energiamäärät ...