Siirry pääsisältöön

Loppuraskauden iloja


Mulla ei oo tapana valittaa turhista, varsinkin, ku oon selvinny tänne asti niin ”helpolla. Mulla ei oo ollu pahoinvointia lainkaan lukuunottamatta laivareissun kovaa merenkäyntiä, mun sokeriarvot on ollu kunnossa molemmissa rasituksissa. Selkä- ja pakarasärkyä on kyllä ollu, mut niihin on auttanu tukivyö (kiitti Suski!) Kykenin käymään töissä äitiyslomaan asti, vaikkakin sain yhen ylimääräsen lomaviikon hiihtoloman takia. Oon siis kyenny elämään tavallista elämää, liikkunu normaalisti, pitäny viikottaisen karkkipäivän ja nukkunu yöt hyvin.

Tällä viikolla on ollu turvotusta jaloissa ja nyt se on vaan lisääntyny. Kävin tänään keskustassa ja hyppäsin tullessa sellaseen bussiin, jolla en päässy lähelle kotia, vaan aattelin reippailla ja nauttia kauniista, aurinkoisesta kevätsäästä. Matkaa oli ehkä kilsa ja pikkasen yli. Alkumatka meni ihan ok, mut sit rupes särkeen jalkoja. Ja sitä särkyä sit kesti kotio asti ja vielä täällä kotonakin. Ei ollu muuta vaihtoehtoo, kun mennä sohvalle ja nostaa jalat ylös. Tulipa samalla nukuttua päikkäritki. Nyt ei enää pakota jalkoja, mutta ei huvita lähtee käymään ees kaupassa hakeen perjantaipussia. Ehkä sit huomenna.

Istunpahan sit koneella ja pähkäilen gradun parissa. Mielelläni seuraan myös mein kahta kattista ja niitten touhuja. Niillä kun meinaa olla kevättä rinnassa ja niiiin tekis mieli mennä pihalle. Toisella kissalla ei vaan oo vielä fleksiä ja se on karannu jo muutamankin kerran naapurin pihalle, ni jää ny niitten ulkoilut toiseen kertaan. Jos mä en ny innostu kantaan sinne tuolia ja oleen niitten kans pihalla.

Kaiken lisäks huomenna ois tiedossa autokauppojen kiertelyä ja haluisinpa vielä käydä katsastaan suht uuden kirpparin keskustassa. Menee tämä päivä siis varsin lunkisti, jos haluan huomenna olla pidempään jalkojen päällä. 

Tähän loppuun laitan kuvia mein kattisista. Ne piristää ainaki mun mieltä. :)












Kommentit

  1. Onhan sulla tukisukat käytössä?

    VastaaPoista
  2. Ei oo ainakaan vielä. Ilmeisesti pitäs käyä hommaamas. OIkee nilkka on ihan komeen näkönen, vasen lähes normaali.

    VastaaPoista
  3. Mene nyt ihmeessä heti hankkimaan. Moni on sanonut, että vähentää selkeesti väsymistä ja tietysti turvotusta. Ja turvotus aiheuttaa myös suonikohjuvaaraa, johon sulla on vahvat taustat.

    VastaaPoista
  4. Hanne: Nyt on hankittu. Äitikii on ny tyytyväinen, samoin terkka. Myös vissy ja salmiakki on ny lähes pannassa, vaikka ei mitään ongelmia ookaan verenpaineiden ym. kanssa. Kyllä sitä pitää kuitenki jalkojen päällä olla ja rasittaa sen verran, kun pystyy.:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun suuresti jokaisesta niistä. Rohkeasti vaan kommentoimaan, sillä jokaisella saa olla oma mielipide. :)

Kommenttisi näkyy heti tarkistuksen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses