Siirry pääsisältöön

Neuvolakuulumisia ja muuta


Vähän venähti tää päivitys taasen. Pahoittelen. L Neuvolalääkäri oli viime keskiviikkona, ekaks tietoja siitä käynnistä.

rv. 35+3
hb  ei mitattu
verenpaine 126/82
pissa puhdas
paino + 700 g
sf-mitta 32,5 (aikamoinen kasvu :O)
syke n. 130
liikkeet ++
tarjonta rt

Kirppu ei ollu vielä kiinnittyny eikä neuvolalääkäri nähnyt mitään estettä normaalille alatiesynnytykselle.
Lähete kuitenkin laitettiin äitipolille synnytystapa-arvioon, koska keskusneuvolan lääkäri niin halusi. Se tuli bumerangina takas sanoilla: ”Hyvässä tasapainossa olevan epin takia ei tarvita erillistä synnytyksen suunnittelua, sillä ei ole mitään periaatteellista estettä normaaliin alatiesynnytykseen”.  No, terkka laitto nyt sit lähetteen keskusneuvolaan, josta ootellaan aikaa. Saa nähä, millon se tulee. Meillä on yhen keskustelupalstan tyypin kans samaan aikaan laskettu aika  ja se kävi synnytystapa-arviossa eilen, joten aika piakkoin luulis ton ajan tulevan, jos haluaa, että ehtii vielä.

Seuraava neuvolakäynti on torstaina, sen jälkeen sit uusia kuulumisia Kirpun taholta. Äiti on jo kovasti kyselly, et onko ollu jonkunlaisia tuntemuksia. Eipä oo ollu mitään erityisemmin. Ihan suht normaalisti oon edelleen kyenny liikkumaan, tosin mitään kovin pitkiä kävelylenkkejä en enää jaksa tehä. Nyt siellä on vielä suht liukastakin, joten lenkit jää varsin lyhyeks. Eilen kävelin osan matkasta, kun menin kampaajalle. Siinä olikin ihan tarpeeks kävelyä, onneks oli hieno ilma, kun aurinko paisto eikä oikeen tuullukaan. Puoltoista tuntia meni kampaajan tuolissa ja rahaakin palo ihan kiitettävästi. No, onneks oon käyny leikkaamassa/värjäämässä vaan n. 3 kk välein. On se siltikin kallista.

Käytiin viime keskiviikkona ekassa perhevalmennuksessakin. Siellä meitä tais olla 12 pariskuntaa ja aiheena oli parisuhde ja vanhemmuus. Vastuuhenkilönä oli kirkon nuoriso- ja perhepappi. Aika pitkälti se oli powerpointien kattelua, vähän myös keskusteltiin aiheeseen liittyvistä asioista, tuntemuksista ja peloista. Mies meinas nukahtaa sinne, joten toivottavasti huomenna olis vähän mielenkiintosempi kerta. Aiheena onkin synnytys.

Torstaina käytiin puolestaan tutustumassa Taysiin. Kätilö esitteli meille kuvien ja tekstien kautta Taysin synnytysosastoo ym. Tarjoiluakin oli järkätty, suun kostukkeeks mehua ja kyytipojaks keksejä. Siellä oli tosi monta pariskuntaa samaan aikaan ja lasketut ajatkin varmaan suunnilleen kaikilla huhtikuun aikana. Toivottavasti kuitenkaan ihan kaikki ei satu synnyttään samaan aikaan, synnytyssaleja kun on kuitenki vaan se 10. Kätilö kerto, että keskimäärin synnytyksiä on päivässä 12-13, mutta joskus on ollu jopa 30 tai yli.  Peukut pystyyn, että kun me mennään synnyttään, siellä ei ois kamalaa ryysistä.  Mä tykkäsin tutustumiskäynnistä ja sain  siellä myös paljon uutta tietoo. Kaikkein hellyttävimpiä oli kuitenkin synnytyksen jälkeiset kuvat tuoreesta isästä ja äidistä ja pikkusesta.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses

Jälkivuoto ja tulehdusriski

Raskausaikana neuvolassa keskityttiin puhumaan raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta. Samoin mitattiin verenpainetta ja hemoglobiinia ja pääsin myös antamaan verta monta putkiloa sokerirasituksen ja lääkeainepitosuuksien tarkkailun takia. Juteltiin myös odotusajasta ja siihen liittyvistä asioista ja tottakai synnytyksestä. En kuitenkaan muista, että olisin kuullu terkan puhuvan  ollenkaan jälkivuodosta, vaikka se liittyy olennaisesti synnytykseen. Synnytyksen aikana vuodetaan verta ja sitä määrää tarkkaillaan tiiviisti. Kun synnytys on ohi, verenvuoto jatkuu edelleen ja sillon se on muuttunu jälkivuodoksi. Muistan, kun heti vauvan ja istukan syntymän jälkeen kätilö toi sen hervottoman kokosen vaipan ja ne niin ihanat, mutta kovin käytännölliset verkkohousut. Aluks ne kauhistutti ja myös naurattikin, mutta ei ois kyllä voinu muunlaisia alushousuja kuvitellakaan laittavansa jalkaan. Ne jättää hyvin tilaa sille valtavalle siteelle, mikä annetaan sen hervottoman suuren vaipan jälkeen