Siirry pääsisältöön

Äitiysloma alkaa rv 35+1


Outo tunne, huomisaamuna kukaan ei kysy minua töihin.  Olen merkinnyt itseni varatuksi, koska aloitan virallisen äitiysloman siis huomenna. Jotenkin sitä ei osaa kuvitella tilannetta, koska oon jo niin monta vuotta kuitenkin käyny suht säännöllisesti töissä. Oikeestaan jo vuodesta 2003, kun muutin tänne kotikonnuiltani. Tänään, kun tutulta koululta soitettiin miehelleni, tuli ajatus, ”ai niin, mua ei tosiaan enää kysytäkään töihin. Mulla alkaa äitiysloma”.  Toisaalta ihan mukavaa, mut toisaalta myös vähän jännittävää. Miten mä osaan olla vaan kotona?

Kyllähän täälläkin hommaa riittää varsinkin ton gradun parissa, mutta en aatellu kuitenkaan sitä naputella koko päivää. Onneks tästä pääsee suht hyvin bussilla sekä keskustaan ja lähikirjastoon ja neuvolaan pääsen ihan kävellen, jos vaan kunto (nivuset) sen sallii. Jos mä jään vaan kotiin, mä tuun varmaan lähes hulluks, koska en oo kuitenkaan tottunu viettämään aikaani vaan kotosalla. Tykkään kyllä olla kotona, mut välillä pitää päästä muuallekin. Luultavimmin mua tulee näkemään Kirpun syntymään asti esimerkiksi kirjastoissa, kaupungilla ja kenties kaakaollakin.  Seura olisi tervetullutta, joten pistäkää viestiä, jos tapaaminen onnistuu.

Äitiyslomallahan pitäis olla aikaa esimerkiksi tavata ystäviä, mutta toisaalta myös levätä ja pitää huolta itsestään. Ystävien tapaamista vaan hankaloittaa useamman heistä työssä käynti. Siitä huolimatta toivon, että nähään vielä mahollisimman monen kanssa ennen Kirpun syntymää. Kuulumisia olisi kiva vaihtaa puolin ja toisin. Tän ekan äitiyslomapäivän olen tähän mennessä kuluttanut niin, että heräsin samaan aikaan mieheni kanssa eli kaheksan maissa. Sit tulin koneelle ja surffailin netissä mm. lueskellen muutamaa keskustelufoorumia ja kiinnostavia blogeja. Sit palasin gradun pariin ja mietin, mitä kaikkea käsite sukupuoli pitää sisällään ja onko mulla varmasti jo riittävästi tietoa ja ennen kaikkee lähteitä, jotta voisin sanoo, että ensimmäinen käsite on valmis. Tekstiä mulla tulee mun pääkäsitteestä noin viitisen sivua, muista neljästä käsitteestä sitten hieman vähemmän. Seuraavaks käppäilin Prismaan ja hain sieltä pakastepizzaa, sillä en jaksanut rueta laittamaan ruokaa.  Ruoan jälkeen palasin sukupuolen pariin ja sitä vielä jatkankin tässä.


Seuraava postaus tulee koskemaan mein kotia, jossa ollaan ny asuttu parisen kuukautta. Ajattelin laittaa teille nähtäväks kuvia meiän kodista. Ehkä jo tänään, tai sit myöhemmin tällä viikolla. Tulossa on myös neuvolakuulumisia, sillä seuraava neuvola tai siis neuvolalääkäri on keskiviikkona. Sen jälkeen oon luultavasti viisaampi esimerkiks sen suhteen, missä synnytystapa-arvio tulee tapahtumaan. Myös eka synnytysvalmennus olis keskiviikkona. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erityislapsiperhe ja yhteiskunnan tarjoama tuki (oppimisen tuesta tulossa oma postaus)

Lähde: Pixabay Aluksi tärkeä huomio:  Tähän postaukseen ei varmastikaan ole kirjattu kaikkia tarjolla olevia palveluja. Toivon, että olen poiminut tärkeimmät ja jos en, minulle saa laittaa kommenttia ja lisään niitä sitten tarvittaessa. Jos löydät postauksesta virheitä, laitatko minulle viestiä ja korjaan ne. Tämä palvelujärjestelmäviidakko on aika sokkeloinen enkä edes välttämättä ole tietoinen kaikista hyödyllisistä palveluista, joita on tarjolla. Me elämme erityisperhearkea emmekä ole olleet tietoisia kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Olen kuitenkin ollut niistä enemmän tietoinen kuin moni muuu erityislapsiperheen vanhempi. Omien nepsy-valmentajaopintojeni yksi lähipäivä keskittyi täysin palvelujärjestelmään liittyviin asioihin. Osa asioista oli jo aiemmin tuttuja, mutta tuli opittua myös paljon uutta. Samaa asiaa käsiteltiin myös toukokuussa sopeutumisvalmennuksen toisella jaksolla. Siellä meill

Tammikuussa 2023

 Huh huijakkaa! Siitä onkin kulunut jo rutkasti aikaa, kun olen viimeksi päivittänyt tätä blogiani. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Kuopuskin on jo 4,5-vuotias pieni mies ja isommat lapset ovat toka- ja nelosluokkalaiset. Asumme edelleen rivitalossa, mutta kotitalo on vaihtunut viime kesänä. Lopetin juuri ennen joulua pisimmän työsuhteeni, joka kesti 1,5 lukuvuotta. Sen aikana ehti jo kiintyä kouluun, sen oppilaisiin ja henkilökuntaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Viihdyin siellä hyvin, mutta etenkin koko viime lukuvuosi oli rankka, koska oli niin paljon uutta opeteltavaa asiaa.  Olin yhtäjaksoisesti kesälomia lukuunottamatta (poikkeus kesä 2021 oli palkallinen) töissä elokuusta 2019 joulukuuhun 2022. Se on pitkä pätkä. Työskentelin erkkapuolella alakouluilla sekä Tampereella että sen ympäristökunnissa. Pidin ja pidän kovasti työstäni erkkaopena, mutta pitkähkö työmatka (yli 50 km/suunta) ei nappaisi etenkään pimeinä syksy- ja talviaamuina eikä -iltapäivinä. Olen kuitenki

Kuka minä olen?

 Nyt on blogi kaivettu naftaliinista taas. Tässä postauksessa ajattelin esitellä itseäni hieman tarkemmin. Katsoin äsken @ninnu.hoon Instagram- tarinoita, joissa hän pohti, kuka hän oikeasti on. Se oli mielenkiintoista pohdintaa ja laittoi ajattelemaan. Hän kertoi peilaavansa omia tekemisiään menneisyydestään käsin ja haluaa siirtyä tekemään asioita tulevaisuutta ajatellen.  Olen kotoisin Savosta. Lapsuudenperheeseeni kuuluu äiti, iska ja kaksi pikkusiskoa. Asuimme omakotitalossa taajama-alueella. Elin hyvän ja turvallisen lapsuuden, näin ajattelen. Meillä kotona oli tiukat säännöt ja esimerkiksi kotiintuloajat. Olin kuitenkin tunnollinen lapsi ja noudatin niitä. Vanhempani ovat syntyneet aika pian sodan jälkeen ja se, miten heidät on kasvatettu, on heijastunut myös meidän kasvatukseemme. Kasvatusmetodit olivat sen ajan mukaiset. En ole kuitenkaan kyseenalaistanut sitä, sillä ajattelen, että silloin elettiin sen ajan mallin mukaan. Ei silloin erikseen paljoa puhuttu tunteista tai itses